"Kyse ei ole kalapalasta"

Mikko Välimaa kommentoi HS:n verkkosivuilla Vantaankosken tapahtumia otsikolla "Kyse ei ole kalapalasta". Ei niin, kyse ei enää ole kalapalasta. Kyse oli kalapalasta siinä vaiheessa, kun oppilas yritti ottaa yhtä ylimääräistä kalapuikkoa. Kolmen kalapuikon aterialle on muuten määritelmä nuoren nälkäisen miehenalun sanakirjassa: Laiha lohtu! Sama näkyy nimittäin myös ammattikorkeakoulujen ruokailussa: vaikka maksamme osuuden omasta ruokailustamme, emme saa kovinkaan häävöistä ateriaa eteemme, yleensä luokkaa viisi lihapullaa. Meneehän tuolla nälkä viideksi minuutiksi...

Mutta viime kädessä kyse ei ole edes ruoan määrästä. Välimaa väittää kommentissaan, etteivät koulut ylireagoi uhkiin. No, jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tuo on aivan täyttä paskapuhetta. Jos tilanne on missään vaiheessa päässyt eskaloitumaan siihen pisteeseen, että kolmetoistavuotiaan otettua yhden ylimääräisen kalapalan joudutaan kutsumaan poliisi paikalle, on koululla todellakin ylireagoitu. Kun muistelee itseään tuon ikäisenä, minulla siitä on vasta reilu vuosikymmen, on helppo ymmärtää kaverin kokema nöyryytys; otat yhden ylimääräisen kalapalan, opettaja riuhtoo safkasi lattialle ja käskee siivoamaan, ja sitten vielä kuraattorin puheillemenosta kun kieltäydyt, kutsutaan poliisi paikalle. Ihan oikeasti, jumalauta! Missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Mikä helvetti meitä riivaa, jos emme saa tuon ikäiselle järjellä ilman poliisin läsnäoloa perusteltua sitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa antaa sinulle nyt kuin kolme kalanpalaa?

Ymmärrän kyllä tämän valossa sen, että koululla reagoitiin kutsumalla taas poliisi paikalle, kun oppilas uudemman kerran esiintyi kouluruokailussa tällä kertaa käsiaseen näköisen sytyttimen kanssa. Typerä temppuhan tuo on, mutta entäs sitten oppilaan kokema nöyryytys? No, tässähän se sitten taas uusiutui, eli pakkasen puolelle meni tämäkin revanssi, vaikka kunnioitusta haettiin. Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelutapaukset varmasti käväisivät kaikkien muiden mielissä.

Voidaan kuitenkin miettiä, mitä tämä oppilas toistamiseen nöyryytettynä ajattelee? Pitääkö hän suomalaista yhteiskuntaa ja koululaitosta sekä poliisia ystävänään? Ei muuten varmasti pidä. Katson tapauksen vastedes menetetyksi, ja tämä tulee ihan vain osaamattomasta toiminnasta oppilasta kohtaan. En minäkään jaksaisi tällaista kunnioittaa, enkä muuten kunnioitakaan.

Jokelan jälkeen jäin odottamaan, koska seuraava tapaus tulisi. Kauhajoki sattui paljon aikasemmin, kuin uskalsinkaan uumoilla. Sen jälkeen "laittomia uhkauksia" sateli ympäri maatamme koululaitoksille. Jokelan jälkeen toivoin tosin, että seuraava tajuaisi edes olla murhaamatta viattomia, ja mennä pahantekoonsa kansallisen pahanolon lähteellemme, Arkadianmäelle. No, näin ei käynyt ja keskustelu keskittyy jeesusteluun aseiden pahuudesta. Aseet vain eivät tapa ihmisiä. Ihmiset tappavat ihmisiä, ja yleensä tappajilla on jonkinlainen sisäinen oikeutus teoilleen. Silti keskustelu on keskittynyt aseiden pahuuden ruotimiseen, vaikka metalliköntti ei sinällään omaa mitään moraalia. Eihän se voi, ei se ajattele. Ase ei tee kantajastaan mitään mitä hän ei jo ole. Tiedän tämän, olen ampunut käsiaseella ja kiväärillä jo hieman pienempänä, ja ymmärsin jo silloin, miksei niitä saa edes lataamattomina koskaan nostaa toista ihmistä kohden.

Surullisinta tässä kalajutussa on se, miten läjä aikuisia ihmisiä voikaan epäonnistua 13-vuotiaan kohdalla. Ja miten nämä väitetysti aikuiset ja ajattelukykyiset ihmiset voivat saada yhdestä helvetin kalapuikosta näin ison asian aikaiseksi. Herää kysymys, kuka tässä sitä holhoamista ja kasvatusta oikeasti tarvitseekaan? Jos Suomen tulevaisuutta kasvattamassa on näin kyvytön joukkio, kasvaa näistä nuorista vain isänmaamme epätoivo.