Poliittisia unelmia

Kalevan (29.1.) mukaan Matti Vanhanen ei aio asettua ehdolle vuoden 2012 presidentinvaaleissa. No, liekö tämä sitten mikään yllätys? Sen sijaan hän kyllä kertoo aikovansa kolmannelle pääministerikaudelle, ja samassa lehtikirjoituksessa vielä kiirehtii presidentin oikeuksien kaventamista. Ei ristiriitaa.

Vanhasen ja Keskustapuolueen kannatus on romahtanut, joten presidenttipelissä Vanhasella ei realistisia mahdollisuuksia nähdäkseni enää olekaan. Tosin, onko sen kummemmin kolmannelle pääministerikaudellekaan, on toinen kysymys. Itse ainakin harkitsen maastamuuttoa, jos Vanhanen saa vielä kolmannenkin hallituksen.

Tiettävästi tällä hetkellä yksi vahvimmista mahdollisista ehdokkaista on Kokoomuksen Sauli Niinistö. Hassu yhteensattuma, tosin, että Niinistö ei halua vallattomaksi presidentiksi, ja Vanhanen taas haluaa entisestään kaventaa kohta muutenkin tarpeettomaksi jääneen presidentinviran valtaoikeuksia. Vaikuttaa siis hieman vallihaudan kaivamiselta kohta vallanrippeitään keräilevän puolueen ympärille. Voi toki olla, että vedän kaukaakin haettuja johtopäätöksiä.

Samana päivänä samalle lehdelle Vanhanen kertoo suunnitelmistaan Suomen liikenneväylien parantamiseksi. Ihan hyvä idea, josko teiden kunnosta kaikki tuntemani rivikansalaiset ovat olleet huolissaan jo viimeiset viisi vuotta. Hieman jälkijunassa siis tulee tällainen idea. Toinen ongelma Vanhasen ajatuksissa on se, että kaikkein tärkeimmät väylähankkeet, kuten Kehä III:n parantaminen jäävät tässä vaille huomiota. Tuokin olisi nimittäin pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta ei. Remontti joudutaan tekemään myöhässä ja se haittaa entistä suurempia liikennemääriä; täten siis tietöiden aiheuttamat tukokset ovat huomattavasti pahempia, kuin mitä ne olisivat olleet vielä viisi vuotta sitten.

No, puhuuhan Vanhanen samassa jutussa koko infrasta, mukaanlukien koulutus. Nämäkin asiat ovat jääneet lapsipuolen asemaan rahaa jaettaessa jo ihan tarpeeksi pitkään. Viime vuoden syksynä Metropoliaksi yhdistyneet Stadia ja Evtek yhtenä esimerkkinä: toiselta loppui rahoitus, joten molemmat yhdistettiin osakeyhtiöksi! Muutaman vuoden päästä saamme ehkä seurata Suomen ensimmäistä oppilaitoskonkurssia. Toinen pahasti rempallaan oleva ja vielä useampaa ihmistä koskettava asia on terveydenhuolto. Onhan sitä olemassa, mutta eipä tuollaista instituutiota jaksa vaivata, kun kuuden tunnin jonottamisen tuloksena määrätään buranaa, oli vaiva mikä tahansa. Voisin itsekin ryhtyä lääkäriksi, jos se kerran noin helppoa on, että määrää vain särkylääkettä!

Tieverkon, koulutuksen ja terveydenhuollon parantaminen ovat ihan oikeasti tärkeitä asioita, mutta maamme pääministerin suusta tämä kuulostaa lähinnä ääntenkalastelulta.