Pelinavaus

Jaa-a. Muoti-ilmiöihin ei ikinä pitäisi lähteä mukaan, ja blogit ovat yksi nykyajan muoti-ilmiö. Ja silti väsään tässä paraikaa itselleni blogia. Miksi? Ihan vaan siitä rehellisestä syystä että minua usein sapettaa, ja narsistisuudessani kuvittelen tämän vielä kiinnostavankin jotakuta.

Mikä minua sitten sapettaa? Suomalainen politiikka, sehän se on! Yleinen lammasmaisen konsensuksen hakeminen, kaikenlaisen kriittisyyden vääntäminen vastaisuudeksi, ja niin edelleen. En usko Suomen hallituksen pätevyyteen johtaa kansaamme. Suomalaisesta politiikasta on tullut yleinen muniinpuhaltelun kenttä, jossa tarpeeksi korkealle päässeet voivat vain huokaista helpotuksesta ja päästellä populistisia lausuntoja typerien päätösten lomassa.

Kuka minä olen? Olen 25-vuotias elektroniikan ammattikorkeakouluopiskelija. Asun Vantaalla, ja olen syntynyt jossain muualla. Harrastuksiini kuuluu muun muassa moottoripyöräily, tuo saastaisten paskiaisten laji, jossa toistuvasti rikotaan liikennesääntöjä ja ajetaan aina ylinopeutta.

Tähän blogiin aion tulevaisuudessa nillittää ainakin seuraavista asioista:

• Päivänpolitiikka: Mattivanhaset, kukkahatut yleensä, vasemmistovihreiden helsinkiläisharhat ja niin edelleen
• Maahanmuuttokritiikki: Leimatkaa halla-aholaiseksi, mutta minusta yhteiskunnallisen ja poliittisen kritiikin esittäminen kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan, eikä maahanmuutto tee tästä mikseenkään poikkeusta, eikä sen kritisointi tee rasistia

Oikeastaan yksi tämän blogin lähtökohdista on - myönnettäköön tämä rehellisesti - Jussi Halla-Ahon saama julkisuus. Perussuomalaisten kannatuksen kasvu on helposti ymmärrettävissä, ja yhtä helppo on ymmärtää, miksi Halla-Aho aiheuttaa pelkoa muiden puolueiden poliitikoissa. Alleviivaan kuitenkin, etten hyväksy sellaisenaan kaikkea Halla-Ahon kirjoittamaa, mutta hänellä on kirjoituksissaan sekä ajatusta, että kykyä perustella sanomansa huomattavasti keskivertopoliitikkoa paremmin.

Myönnän myös, että olen jo hetki sitten menettänyt toivoni kotimaisen politiikanteon suhteen. Vaihtoehdot ovat vaikuttaneet joko epärealistisia tavoitteita ajavilta (vihreät), munattomilta (keskusta ja M. Vanhanen) tai vaihtoehtoisesti TV:n stereotyyppiseltä sisustusohjelmalta (kokoomus). Sellaista puoluetta, joka oikeasti ajaisi suomalaisen yhteiskunnan etua, ei ole ollut näköpiirissäni; paskanpuhujia sitäkin enemmän.

Vakuutin joskus itselleni, että Perussuomalaisia en äänestä. En ole myöskään koskaan äänestänyt Kokoomusta enkä Keskustaa. Enkä sen koommin Vihreitä. Vasemmistoa ja demareita olen äänestänyt, ja olen joutunut pettymään. Nykyisellään valtapuolueista ei ole mihinkään todelliseen politiikantekoon. Mediapeliin kyllä löytyy panoksia. Ei ehkä ole hankalaa enää nähdä, miksi suuri osa Suomen nuorisosta ei äänestä tai ylipäänsä kiinnostu politiikasta?

Kävi kuitenkin niin, että jouduin pettymään sekä vasemmistoon, että demareihin. Halosen toinen kausi on ollut pitkä ja tarpeeton. Presidentin näkyvyys julkisessa keskustelussa on ollut täysin odotusteni vastainen. Eduskunnassa taas vasemmisto ei saa mitään aikaiseksi. Hyviä keskustelunavauksia, ehkä, mutta hallituksen ja Vanhasen sanelupolitiikassa tällä ei ole paljoa merkitystä. Tässä kaikessa poliittisessa sekaannuksessa huomaan täysin periaatteideni vastaisesti äänestäneeni populistista puoluetta - Perussuomalaisia - ihan vain siitä riemusta, että sieltä löytyi ehdokas joka uskalsi sanoa mitä minä ajattelin. Kaikkea sitä sattuukin.

Nykyisellään Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole täysin valmis puolue: heillä on uskallusta tuoda ongelmia esille, mutta turhan harvoin kuitenkaan valmiita tai edes kehityskelpoisia ratkaisuja niihin. Siispä pysyn sitoutumattomana puolueiden suhteen, vaikka nostankin nykyisellään hattua Soinille ja kumppaneille. On hyvä, että edes joku tuo soraääniä turhan "yksimieliseen" keskusteluun, jossa kansan mielipiteillä ei ole hevonkaan merkitystä enää vaalien jälkeen.

Pyrin siis nillittämään vastaisuudessa tässä blogissa vääriksi kokemistani poliittisista "totuuksista", kommentoimaan ehkä muutenkin poliittista tilannetta. Ja jos nyt joku näki punaista kohdassa "maahanmuuttokriittisyys", niin minulla ei ole mitään maahanmuuttoa vastaan sinällään, olen kuitenkin työskennellyt elämässäni muutamankin maahanmuuttajan kanssa, eikä minulla heistä ole mitään kielteistä sanottavaa. Että jättäkää se iänikuinen Adolf-korttinne nurkkaan hapettumaan, se koituu vain omaan nilkkaanne jos yritätte.

Hyvällä tuurilla kevään ja ajokauden koittaessa saatan jopa muuttua "positiiviseksi" ihmiseksi, mutta siihen asti on odotettavissa lähinnä nillitystä ja kyynisyyttä. Tämä ihan vain varoitukseksi heikkohermoisemmille.

Terveisin,
opiskelija ja paskiainen
Mikko Kutvonen