Nelipyöräinen antikristus

Jos joku on jaksanut risoa jo pitkään, niin se on kyllästyttävän yksipuolinen keskustelu ilmastonmuutosasioista. Jo vuosien ajan meille on syydetty propagandaa siitä, kuinka yksityisautoilu on maailman suurin vääryys joka tuhoaa ilmaston aivan varmasti jollei sitä kielletä. Onhan se totta, että liikenteestä syntyy päästöjä, mukaanlukien hiilidioksidipäästöjä, mutta ongelman suuruus on mielestäni täysin sivuutettu keskustelussa, ja mittakaavat ovat täysin vääristyneitä ja esitetyt vaihtoehdot Helsingin ulkopuolella epärealistisia.

Autoliitto kertoo lyhyessä raportissaan, että itseasiassa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla liikenteen aiheuttamat päästöt ovat n. 14% kokonaismäärästä. On siis ihan OK polttaa hiiltä sähköntuotantoa varten, mutta autoilu on pahasta? Ei mene jakeluun. Suomi on edelleenkin pitkien etäisyyksien maa, ja muutaman suurimman kaupungin ulkopuolella julkinen liikenne on olematonta ja sen varaan joutuminen rajoittaa liikkumista huomattavasti. Kannattaisi varmasti joskus ekohippienkin mennä Helsingin ulkopuolelle vilkaisemaan sitä luontoa ja niitä liikkumisen mahdollisuuksia joita Suomen julkinen liikenne tarjoaa.

Suomessa on n. 2,7 miljoonaa henkilöautoa (lähde: AKE). Epäilen, että autokanta maailman suurimmissa pääkaupungeissa on vähintään samaa luokkaa. Kun mietitään koko maailman mittakaavassa, on Suomessa tapahtuva henkilöautoilu mahdollisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kannalta aika lailla yksi kärpäsen paska. Sana mahdollisen siksi, että keskustelu ihmisen aiheuttamasta muutoksesta on yhtä propagandistista ja yksipuoleista, kuin keskustelu autoilun päästöistä; ilmasto nimittäin on muuttunut historiassa ilman ihmisenkin vaikutusta, ja viikinkiaikana Grönlanti oli vehreää maata, siitä nimi.

Hankalinta tässä demonisoivassa ja osoittelevassa keskustelussa on se, että poliittiset päätökset alkavat kohta vaikuttaa autoilun vapauteen, ja päätöksillä ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa todellisen hiilijäljen kannalta. Muistan lukeneeni - olikohan hesarista - aikanaan jutun, jossa vertailtiin eri autojen hiilijälkeä koko elinkaaren osalta. Elinkaariajattelu on tässä itseasiassa se merkityksellinen asia, sillä aivan liian usein unohdetaan autoilusta muut päästöt, kuin se iänikuinen X grammaa CO2/km. Auton valmistaminen aiheuttaa päästöjä, sen huoltaminen ja varaosien tuotanto aiheuttaa päästöjä, ja sen romuttaminen aiheuttaa päästöjä. Hesarin jutussa kaikkien kukkahattujen hurraama hybridiauto Toyota Prius todettiin ihan yhtä ekotehokkaaksi, kuin Mercedes Benz S600. Niille, jotka eivät jälkimmäistä tunne, on kyseessä puolen Afrikan kokoinen panssarivaunu, jossa ei moottoritehosta ole puutetta. Että se siitä ekoteosta. Priuksen tuotanto on niin paljon monimutkaisempaa, kuin tuon edustus-Mersun, että huomattavasti pienemmistä päästöistään huolimatta se ei ole sen ekotehokkaampi. Suuren osan tässä tekevät Priuksen akustot, jotka on vielä uusittava aika ajoin. Samasta ongelmasta kärsivät myös sähköautot.

Vähäpäästöiseen liikenteeseen on oikeastaan vain yksi realistinen reitti, ja se on vety. Hybridit voidaan unohtaa, samoin akustoihin perustuvat sähköautot, sillä akkujen tuotanto ja paino heikentää hyötysuhdetta. Vedyn hyvä puoli on se, että sitä voidaan joko polttaa polttokennoissa tai käyttää ihan perinteisessä polttomoottorissa. Kummassakin tapauksessa suurin osa päästöistä on ihan silkkaa vettä, joka on liian puhdasta juotavaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa - siis polttomoottoreita käytettäessä - syntyy voiteluaineista johtuen hieman muitakin päästöjä, mutta luvut ovat jo nykyisellään mitättömiä. BMW:llä on vetypolttomoottoriauton prototyyppi. Polttokennoautojen kanssa ainakin Mercedeksellä on ollut toimintaa.

Vety polttoaineena on monestakin syystä mukava. Eikä vähiten sen takia, että se on täysin kierrätettävissä. Vetyähän saadaan vedestä esimerkiksi elektrolyyttisesti, ja sitä poltettaessa syntyy vettä. Joku ministeri toivoi kirjoituksessaan näkevänsä jo 2020 bensapumppujen tilalla akkulatureita. Minä en. Mietitäänpäs käytännön kannalta: suuren akuston lataamiseen menee väkisinkin muutama tunti, vetyauton tankkaamiseen muutamasta minuutista varttituntiin (tarvittava kylmyys ja paine hidastavat prosessia). Jälkimmäinen ei vaikuta normaalin bensiiniauton tankkaamiseen tottuneelle mikseenkään kohtuuttomalta, mutta sähköauton pieni toimintasäde yhdistettynä pitkään "tankkausaikaan" tekevät siitä kovin epäkäytännöllisen. Nykyisellään vetyautojenkaan toimintasäde ei ole kovin paljon suurempi, mutta se on parannettavissa. BMW:n Hydrogen 7 -vetyproto kulkee vedyn avulla 200 kilometriä. Auto ilmeisesti perustuu BMW:n ylelliseen 700-edustusautosarjaan, eli myös kehittäjät myöntävät painon rajoittavan toimintasädettä ja hyötysuhdetta. Tosin, vedyn loppuessa bemarin voi kääntää toimimaan myös bensiinillä, ja matka jatkuu. Ja kaikkien autoilusta pitävien riemuksi tätä ei tarvitse tehdä edes kohtuuttomasti suorituskyvyn kustannuksella: tankki kiihtyy alta kymmenen sekunnin nollasta sataan. Ei hyvä, mutta toimintaperiaatteen huomioon ottaen ei huonokaan tulos.

Jos nyt siis päätämme jättää juosten kustut hätäpatenttiratkaisut taaksemme - siis hybridit - ja ajamme todella suurten päästöjen vähennyksien perään kohti vetytaloutta, joka mahdollistaa vähäpäästöisen autoilun tekemättä siitä tylsää pakkopullaa (kyllä, autoilukin voi olla ihan hauskaa, ei tosin yhtä hauskaa kuin moottoripyöräily), tulemme sen ongelman eteen, että vedyn tuotanto kaipaa energiaa. Tämä on oikeastaan aika helppo ratkaista. Mielestäni hiilen, turpeen, hakkeen ja öljyn poltto pitäisi kokonaan sivuuttaa ja unohtaa energian tuotannossa. Meillä on kourallinen vähäpäästöisiä vaihtoehtoja: tuuli-, aurinko- ja ennen kaikkea ydinvoima. Toisin kuin yleisestä keskustelusta voidaan käsittää, eivät nämä mikseenkään sulje toisiaan pois. Ei ydinsähkö sorsi samoilla langoilla tuulisähköä niin, että koko runkoverkko kaatuisi. Tärkeintä vetytaloudessa on tuottaa vetyä mahdollisimman vähäpäästöisesti. Parasta toki olisi fuusiovoiman käyttöönotto, ja Ranskan Cadaracheen valmisteilla oleva kansainvälinen ITER-koereaktori aikanaan tulee antamaan viitteitä fuusiovoiman mahdollisuuksista energiantuotannossa. Siinäpä muuten yksi tutkimuksenhaara, johon voisi pumpata enemmänkin rahaa.

Sellainenkin asia - joka keskustelussa sivuutetaan lähes kokonaan - joka voitaisiin tehdä liikenteen päästöjä pienentämään, on liikenteen sujuvuuden parantaminen. Pääkaupunkiseudulla ajaessa ei voi kuin turhautua loputtomiin punaisten valojen aaltoihin, liikuit sitten missä ja koska tahansa. Kaikki tekniikkaa edes ala-asteen oppimäärän verran ymmärtävät tietävät, että auton kulutus ja siten myös päästöt ovat suurimmillaan kiihdytyksen aikana. Kun liikenne on suunniteltu mukaturvalliseksi sillä ajatuksella, että jos kukaan ei liiku, ei kukaan kuolekaan kuin korkeintaan vitutukseen, on aivan turha jeesustella henkilöautoilun päästöistä, kun yhteiskunnan tasolta on tehty kaikki voitava jotta nykyisen autokannan päästöt saataisiin maksimoitua. Sujuva liikenne sekä vähentää ruuhkia, parantaa liikenneturvallisuutta että vähentää liikenteen päästöjä. Asialle ei tehdä mitään, ja oletan tämän johtuvan siitä, että liikennesuunnittelusta vastaavat tahot ovat epäpäteviä. Punaisten valojen aalto kymmenen aikaan sunnuntai-iltana Vantaan Myyrmäessä ei ole mitään muuta kuin huolimatonta liikennesuunnittelua.

Ja vielä viimeinen kirskahdus kitinälaakereistani: ympäristöministeri Paula Lehtomäki esitti tänään huolestumisensa väärästä käsityksestä ilmastotalkoissa. Ministerin mukaan ilmastotalkoita ei saisi nähdä pelkkänä taakkana, vaan myös mahdollisuutena liike-elämän kannalta. No, en voi todeta, kuin että itsepähän olette asiasta tehneet taakan harjoittamalla anekauppaan rinnastettavaa syyllistämispolitiikkaa vailla minkäänlaista realistista ja konkreettista tavoitetta, vailla mitään kiteytynyttä toimintamallia, ja vailla todellisia perusteita valituille toimintamalleille. En tiedä, mitä kaikkea tulevaisuuden teknologioilta odotetaan - ilmeisesti ihmettä ja Jeesuksen toista tulemista - mutta jos kuvitellaan liikenteen toimivan nollapäästöin vuonna 2050, olisi ihan oikeasti esitettävä näkemyksiä tämän toteuttamiseksi, sillä tiedeyhteiskunnalla niitä ei käsittääkseni liioin ole, ei ainakaan vetytalouteen fuusiovoiman siivittämänä siirtymistä enempiä, ja tämä ei näillä näkymin tule toteutumaan vielä 2050.

Terveisin,
MK
Yksityisautoileva ilmastorikollinen