Nallekarkit ja sananvapaus

"Tasan ei käy nallekarkit" on ainakin usein minun sukupolveni suusta kuultu lausahdus. Sehän on tietysti mukaelma eräästä paljon vanhemmasta sanonnasta. Joka on seurannut uutisia viime päivinä, on saanut todeta tämän saman vanhan tosiasian jälleen kerran, ja tällä kertaa se koskee - mitäs muutakaan - sananvapautta. Yleensäkin asiasta on kiistelty ja keskusteltu lähiaikoina useassakin yhteydessä, kun sananvapauden todellinen tila alkaa käymään ilmeiseksi: mitä pidämme ihmisoikeutena, mitä perustuslakiimme on kirjattu, ei olekaan niin ehdotonta kuin mitä olemme ymmärtäneet, ja mitä sana itsessään antaa ymmärtää.

Kyse on tietysti, taas kerran, Jussi Halla-Ahosta. Nyt kävi ilmeisesti niin, että Halla-Aholla ei ole vapautta esittää internetissä suhteellisen perusteltuja näkemyksiään maahanmuuttoasioista, mutta YLE saa kutsua tohtori Halla-Ahoa "rotutohtoriksi". No, perusteluthan ovat todella läpinäkyvät, tai ainakin minulle sana rotutohtori tuo mieleen erään kolmannessa valtakunnassa vaikuttaneen tohtori J. Mengelen, enkä varmaankaan ole aivan yksin mielleyhtymineni. Toki, sana rotutohtori voisi olla samanlainen ilmaisu, kuin esimerkiksi rotunainen tai rotukissa, joissa molemmissa tarkoitetaan poikkeuksellisen "laadukasta" yksilöä lajissaan, jolloin nimitys olisi kaikkea paitsi loukkaava. Niinpä niin. "Halla-aho on tohtori, ja hän on poliitikkona esittänyt voimakkaita mielipiteitä maahanmuutto- ja rotuasioissa.", siispä hänet voi mukavasti rinnastaa Mengeleen.

Tai sitten olenkin hyväuskoinen. Vedänkin siis samanlaisen kielikuvan: saksankielessä sana reich tarkoittaa valtiota, ja sana führer tarkoittaa johtajaa. Nämä voidaan mukavasti yhdistää, hieman kuten esimerkiksi sanassa geschäftsführer. Meillähän on esimerkiksi Matti Vanhanen, joka periaatteessa pääministerinämme on valtionjohtaja joten syyttäjän ja tutkinnanjohtajan perusteluilla on siis täysin luvallista kutsua häntä Reichsführer Matti Vanhaseksi. Noin.

"Miten Italian median tilanne eroaa muinaisesta Neuvostoliitosta, jossa myöskin kansakunnan johto oli median arvostelun ulkopuolella eivätkä viestinnän ammattilaiset saaneet tehdä työtään vapaasti?", kysyy Vesa Hack Uuden Suomen blogissaan koskien Berlusconin uusinta heittoa Suomesta. No, heittohan oli mauton, mutta tulipa vain mieleeni, että mitenkäs muka meidän tilanteemme eroaa entisen Neuvostoliiton tilanteesta? Keskeneräisistä asioista ei saisi puhua, maahanmuutosta ei saisi puhua, mistään muusta kuin poliitikkojen toilailuista ei saisi puhua, eikä oikeastaan niistäkään.

Halla-Ahosta on vain tulossa pilkka joka saattaa vielä kaatua valtaeliitin omaan nilkkaan. Hyvää vauhtia hänestä ollaan tehtailemassa sananvapauden marttyyriä, mediakritiikin Jeesusta, joka osoittaa meille kuinka päin helvettiä asiat todella ovatkaan. Tätä viittaa hän ei varmaankaan ole harteilleen pyytänyt, mutta risti taitaa jo odottaa.