Mikko Välimaa kommentoi HS:n verkkosivuilla Vantaankosken tapahtumia otsikolla "Kyse ei ole kalapalasta". Ei niin, kyse ei enää ole kalapalasta. Kyse oli kalapalasta siinä vaiheessa, kun oppilas yritti ottaa yhtä ylimääräistä kalapuikkoa. Kolmen kalapuikon aterialle on muuten määritelmä nuoren nälkäisen miehenalun sanakirjassa: Laiha lohtu! Sama näkyy nimittäin myös ammattikorkeakoulujen ruokailussa: vaikka maksamme osuuden omasta ruokailustamme, emme saa kovinkaan häävöistä ateriaa eteemme, yleensä luokkaa viisi lihapullaa. Meneehän tuolla nälkä viideksi minuutiksi...
Mutta viime kädessä kyse ei ole edes ruoan määrästä. Välimaa väittää kommentissaan, etteivät koulut ylireagoi uhkiin. No, jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tuo on aivan täyttä paskapuhetta. Jos tilanne on missään vaiheessa päässyt eskaloitumaan siihen pisteeseen, että kolmetoistavuotiaan otettua yhden ylimääräisen kalapalan joudutaan kutsumaan poliisi paikalle, on koululla todellakin ylireagoitu. Kun muistelee itseään tuon ikäisenä, minulla siitä on vasta reilu vuosikymmen, on helppo ymmärtää kaverin kokema nöyryytys; otat yhden ylimääräisen kalapalan, opettaja riuhtoo safkasi lattialle ja käskee siivoamaan, ja sitten vielä kuraattorin puheillemenosta kun kieltäydyt, kutsutaan poliisi paikalle. Ihan oikeasti, jumalauta! Missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Mikä helvetti meitä riivaa, jos emme saa tuon ikäiselle järjellä ilman poliisin läsnäoloa perusteltua sitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa antaa sinulle nyt kuin kolme kalanpalaa?
Ymmärrän kyllä tämän valossa sen, että koululla reagoitiin kutsumalla taas poliisi paikalle, kun oppilas uudemman kerran esiintyi kouluruokailussa tällä kertaa käsiaseen näköisen sytyttimen kanssa. Typerä temppuhan tuo on, mutta entäs sitten oppilaan kokema nöyryytys? No, tässähän se sitten taas uusiutui, eli pakkasen puolelle meni tämäkin revanssi, vaikka kunnioitusta haettiin. Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelutapaukset varmasti käväisivät kaikkien muiden mielissä.
Voidaan kuitenkin miettiä, mitä tämä oppilas toistamiseen nöyryytettynä ajattelee? Pitääkö hän suomalaista yhteiskuntaa ja koululaitosta sekä poliisia ystävänään? Ei muuten varmasti pidä. Katson tapauksen vastedes menetetyksi, ja tämä tulee ihan vain osaamattomasta toiminnasta oppilasta kohtaan. En minäkään jaksaisi tällaista kunnioittaa, enkä muuten kunnioitakaan.
Jokelan jälkeen jäin odottamaan, koska seuraava tapaus tulisi. Kauhajoki sattui paljon aikasemmin, kuin uskalsinkaan uumoilla. Sen jälkeen "laittomia uhkauksia" sateli ympäri maatamme koululaitoksille. Jokelan jälkeen toivoin tosin, että seuraava tajuaisi edes olla murhaamatta viattomia, ja mennä pahantekoonsa kansallisen pahanolon lähteellemme, Arkadianmäelle. No, näin ei käynyt ja keskustelu keskittyy jeesusteluun aseiden pahuudesta. Aseet vain eivät tapa ihmisiä. Ihmiset tappavat ihmisiä, ja yleensä tappajilla on jonkinlainen sisäinen oikeutus teoilleen. Silti keskustelu on keskittynyt aseiden pahuuden ruotimiseen, vaikka metalliköntti ei sinällään omaa mitään moraalia. Eihän se voi, ei se ajattele. Ase ei tee kantajastaan mitään mitä hän ei jo ole. Tiedän tämän, olen ampunut käsiaseella ja kiväärillä jo hieman pienempänä, ja ymmärsin jo silloin, miksei niitä saa edes lataamattomina koskaan nostaa toista ihmistä kohden.
Surullisinta tässä kalajutussa on se, miten läjä aikuisia ihmisiä voikaan epäonnistua 13-vuotiaan kohdalla. Ja miten nämä väitetysti aikuiset ja ajattelukykyiset ihmiset voivat saada yhdestä helvetin kalapuikosta näin ison asian aikaiseksi. Herää kysymys, kuka tässä sitä holhoamista ja kasvatusta oikeasti tarvitseekaan? Jos Suomen tulevaisuutta kasvattamassa on näin kyvytön joukkio, kasvaa näistä nuorista vain isänmaamme epätoivo.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Waau... Lepakko pääministerinä
Islannin hallitus kaatui, ja maan sosiaalidemokraattisen puolueen valinta pääministeriksi on Johanna Sigurdardottir, joka on siis julkilesbo. Wau. Onhan tämä toki hienoa seksuaalisen tasa-arvon edistyksen kannalta, mutta yksi asia pistää silmään: uutinen on otsikoitu "Historiaa: Julkilesbosta pääministeri".
Jos nyt ollaan hetken aikaa oikein mahtavan tasa-arvoisia ihmisiä - ei siis mitään "suvaitsevia" vaan ihan oikeasti tasa-arvon kannalla - niin tuon pääministerinimityksen uutisoinnin - joka on vielä epävirallinen - ei pitäisi sisältää mitään viittausta henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen, koska sillä ei ideaalitilanteessa ole hevon perseenkään merkitystä henkilön kyvylle johtaa Islantia maana ja kansana. Oletan, että Johanna Sigurdardottirilla ihmisenä on jotain muutakin sanottavaa, kuin se että hän on lesbo ts. homoseksuaali, sillä pelkällä homoudella en usko hänen nousseen politiikassa asemaansa. Onhan se hienoa, toki, ettei se ole ollut esteenäkään, mutta minua kiinnostaisi ehkä enemmän se, mitä hänellä on sanottavanaan, kuin että kenen kanssa hän asuu.
Jos nyt ollaan hetken aikaa oikein mahtavan tasa-arvoisia ihmisiä - ei siis mitään "suvaitsevia" vaan ihan oikeasti tasa-arvon kannalla - niin tuon pääministerinimityksen uutisoinnin - joka on vielä epävirallinen - ei pitäisi sisältää mitään viittausta henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen, koska sillä ei ideaalitilanteessa ole hevon perseenkään merkitystä henkilön kyvylle johtaa Islantia maana ja kansana. Oletan, että Johanna Sigurdardottirilla ihmisenä on jotain muutakin sanottavaa, kuin se että hän on lesbo ts. homoseksuaali, sillä pelkällä homoudella en usko hänen nousseen politiikassa asemaansa. Onhan se hienoa, toki, ettei se ole ollut esteenäkään, mutta minua kiinnostaisi ehkä enemmän se, mitä hänellä on sanottavanaan, kuin että kenen kanssa hän asuu.
Nelipyöräinen antikristus
Jos joku on jaksanut risoa jo pitkään, niin se on kyllästyttävän yksipuolinen keskustelu ilmastonmuutosasioista. Jo vuosien ajan meille on syydetty propagandaa siitä, kuinka yksityisautoilu on maailman suurin vääryys joka tuhoaa ilmaston aivan varmasti jollei sitä kielletä. Onhan se totta, että liikenteestä syntyy päästöjä, mukaanlukien hiilidioksidipäästöjä, mutta ongelman suuruus on mielestäni täysin sivuutettu keskustelussa, ja mittakaavat ovat täysin vääristyneitä ja esitetyt vaihtoehdot Helsingin ulkopuolella epärealistisia.
Autoliitto kertoo lyhyessä raportissaan, että itseasiassa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla liikenteen aiheuttamat päästöt ovat n. 14% kokonaismäärästä. On siis ihan OK polttaa hiiltä sähköntuotantoa varten, mutta autoilu on pahasta? Ei mene jakeluun. Suomi on edelleenkin pitkien etäisyyksien maa, ja muutaman suurimman kaupungin ulkopuolella julkinen liikenne on olematonta ja sen varaan joutuminen rajoittaa liikkumista huomattavasti. Kannattaisi varmasti joskus ekohippienkin mennä Helsingin ulkopuolelle vilkaisemaan sitä luontoa ja niitä liikkumisen mahdollisuuksia joita Suomen julkinen liikenne tarjoaa.
Suomessa on n. 2,7 miljoonaa henkilöautoa (lähde: AKE). Epäilen, että autokanta maailman suurimmissa pääkaupungeissa on vähintään samaa luokkaa. Kun mietitään koko maailman mittakaavassa, on Suomessa tapahtuva henkilöautoilu mahdollisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kannalta aika lailla yksi kärpäsen paska. Sana mahdollisen siksi, että keskustelu ihmisen aiheuttamasta muutoksesta on yhtä propagandistista ja yksipuoleista, kuin keskustelu autoilun päästöistä; ilmasto nimittäin on muuttunut historiassa ilman ihmisenkin vaikutusta, ja viikinkiaikana Grönlanti oli vehreää maata, siitä nimi.
Hankalinta tässä demonisoivassa ja osoittelevassa keskustelussa on se, että poliittiset päätökset alkavat kohta vaikuttaa autoilun vapauteen, ja päätöksillä ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa todellisen hiilijäljen kannalta. Muistan lukeneeni - olikohan hesarista - aikanaan jutun, jossa vertailtiin eri autojen hiilijälkeä koko elinkaaren osalta. Elinkaariajattelu on tässä itseasiassa se merkityksellinen asia, sillä aivan liian usein unohdetaan autoilusta muut päästöt, kuin se iänikuinen X grammaa CO2/km. Auton valmistaminen aiheuttaa päästöjä, sen huoltaminen ja varaosien tuotanto aiheuttaa päästöjä, ja sen romuttaminen aiheuttaa päästöjä. Hesarin jutussa kaikkien kukkahattujen hurraama hybridiauto Toyota Prius todettiin ihan yhtä ekotehokkaaksi, kuin Mercedes Benz S600. Niille, jotka eivät jälkimmäistä tunne, on kyseessä puolen Afrikan kokoinen panssarivaunu, jossa ei moottoritehosta ole puutetta. Että se siitä ekoteosta. Priuksen tuotanto on niin paljon monimutkaisempaa, kuin tuon edustus-Mersun, että huomattavasti pienemmistä päästöistään huolimatta se ei ole sen ekotehokkaampi. Suuren osan tässä tekevät Priuksen akustot, jotka on vielä uusittava aika ajoin. Samasta ongelmasta kärsivät myös sähköautot.
Vähäpäästöiseen liikenteeseen on oikeastaan vain yksi realistinen reitti, ja se on vety. Hybridit voidaan unohtaa, samoin akustoihin perustuvat sähköautot, sillä akkujen tuotanto ja paino heikentää hyötysuhdetta. Vedyn hyvä puoli on se, että sitä voidaan joko polttaa polttokennoissa tai käyttää ihan perinteisessä polttomoottorissa. Kummassakin tapauksessa suurin osa päästöistä on ihan silkkaa vettä, joka on liian puhdasta juotavaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa - siis polttomoottoreita käytettäessä - syntyy voiteluaineista johtuen hieman muitakin päästöjä, mutta luvut ovat jo nykyisellään mitättömiä. BMW:llä on vetypolttomoottoriauton prototyyppi. Polttokennoautojen kanssa ainakin Mercedeksellä on ollut toimintaa.
Vety polttoaineena on monestakin syystä mukava. Eikä vähiten sen takia, että se on täysin kierrätettävissä. Vetyähän saadaan vedestä esimerkiksi elektrolyyttisesti, ja sitä poltettaessa syntyy vettä. Joku ministeri toivoi kirjoituksessaan näkevänsä jo 2020 bensapumppujen tilalla akkulatureita. Minä en. Mietitäänpäs käytännön kannalta: suuren akuston lataamiseen menee väkisinkin muutama tunti, vetyauton tankkaamiseen muutamasta minuutista varttituntiin (tarvittava kylmyys ja paine hidastavat prosessia). Jälkimmäinen ei vaikuta normaalin bensiiniauton tankkaamiseen tottuneelle mikseenkään kohtuuttomalta, mutta sähköauton pieni toimintasäde yhdistettynä pitkään "tankkausaikaan" tekevät siitä kovin epäkäytännöllisen. Nykyisellään vetyautojenkaan toimintasäde ei ole kovin paljon suurempi, mutta se on parannettavissa. BMW:n Hydrogen 7 -vetyproto kulkee vedyn avulla 200 kilometriä. Auto ilmeisesti perustuu BMW:n ylelliseen 700-edustusautosarjaan, eli myös kehittäjät myöntävät painon rajoittavan toimintasädettä ja hyötysuhdetta. Tosin, vedyn loppuessa bemarin voi kääntää toimimaan myös bensiinillä, ja matka jatkuu. Ja kaikkien autoilusta pitävien riemuksi tätä ei tarvitse tehdä edes kohtuuttomasti suorituskyvyn kustannuksella: tankki kiihtyy alta kymmenen sekunnin nollasta sataan. Ei hyvä, mutta toimintaperiaatteen huomioon ottaen ei huonokaan tulos.
Jos nyt siis päätämme jättää juosten kustut hätäpatenttiratkaisut taaksemme - siis hybridit - ja ajamme todella suurten päästöjen vähennyksien perään kohti vetytaloutta, joka mahdollistaa vähäpäästöisen autoilun tekemättä siitä tylsää pakkopullaa (kyllä, autoilukin voi olla ihan hauskaa, ei tosin yhtä hauskaa kuin moottoripyöräily), tulemme sen ongelman eteen, että vedyn tuotanto kaipaa energiaa. Tämä on oikeastaan aika helppo ratkaista. Mielestäni hiilen, turpeen, hakkeen ja öljyn poltto pitäisi kokonaan sivuuttaa ja unohtaa energian tuotannossa. Meillä on kourallinen vähäpäästöisiä vaihtoehtoja: tuuli-, aurinko- ja ennen kaikkea ydinvoima. Toisin kuin yleisestä keskustelusta voidaan käsittää, eivät nämä mikseenkään sulje toisiaan pois. Ei ydinsähkö sorsi samoilla langoilla tuulisähköä niin, että koko runkoverkko kaatuisi. Tärkeintä vetytaloudessa on tuottaa vetyä mahdollisimman vähäpäästöisesti. Parasta toki olisi fuusiovoiman käyttöönotto, ja Ranskan Cadaracheen valmisteilla oleva kansainvälinen ITER-koereaktori aikanaan tulee antamaan viitteitä fuusiovoiman mahdollisuuksista energiantuotannossa. Siinäpä muuten yksi tutkimuksenhaara, johon voisi pumpata enemmänkin rahaa.
Sellainenkin asia - joka keskustelussa sivuutetaan lähes kokonaan - joka voitaisiin tehdä liikenteen päästöjä pienentämään, on liikenteen sujuvuuden parantaminen. Pääkaupunkiseudulla ajaessa ei voi kuin turhautua loputtomiin punaisten valojen aaltoihin, liikuit sitten missä ja koska tahansa. Kaikki tekniikkaa edes ala-asteen oppimäärän verran ymmärtävät tietävät, että auton kulutus ja siten myös päästöt ovat suurimmillaan kiihdytyksen aikana. Kun liikenne on suunniteltu mukaturvalliseksi sillä ajatuksella, että jos kukaan ei liiku, ei kukaan kuolekaan kuin korkeintaan vitutukseen, on aivan turha jeesustella henkilöautoilun päästöistä, kun yhteiskunnan tasolta on tehty kaikki voitava jotta nykyisen autokannan päästöt saataisiin maksimoitua. Sujuva liikenne sekä vähentää ruuhkia, parantaa liikenneturvallisuutta että vähentää liikenteen päästöjä. Asialle ei tehdä mitään, ja oletan tämän johtuvan siitä, että liikennesuunnittelusta vastaavat tahot ovat epäpäteviä. Punaisten valojen aalto kymmenen aikaan sunnuntai-iltana Vantaan Myyrmäessä ei ole mitään muuta kuin huolimatonta liikennesuunnittelua.
Ja vielä viimeinen kirskahdus kitinälaakereistani: ympäristöministeri Paula Lehtomäki esitti tänään huolestumisensa väärästä käsityksestä ilmastotalkoissa. Ministerin mukaan ilmastotalkoita ei saisi nähdä pelkkänä taakkana, vaan myös mahdollisuutena liike-elämän kannalta. No, en voi todeta, kuin että itsepähän olette asiasta tehneet taakan harjoittamalla anekauppaan rinnastettavaa syyllistämispolitiikkaa vailla minkäänlaista realistista ja konkreettista tavoitetta, vailla mitään kiteytynyttä toimintamallia, ja vailla todellisia perusteita valituille toimintamalleille. En tiedä, mitä kaikkea tulevaisuuden teknologioilta odotetaan - ilmeisesti ihmettä ja Jeesuksen toista tulemista - mutta jos kuvitellaan liikenteen toimivan nollapäästöin vuonna 2050, olisi ihan oikeasti esitettävä näkemyksiä tämän toteuttamiseksi, sillä tiedeyhteiskunnalla niitä ei käsittääkseni liioin ole, ei ainakaan vetytalouteen fuusiovoiman siivittämänä siirtymistä enempiä, ja tämä ei näillä näkymin tule toteutumaan vielä 2050.
Terveisin,
MK
Yksityisautoileva ilmastorikollinen
Autoliitto kertoo lyhyessä raportissaan, että itseasiassa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla liikenteen aiheuttamat päästöt ovat n. 14% kokonaismäärästä. On siis ihan OK polttaa hiiltä sähköntuotantoa varten, mutta autoilu on pahasta? Ei mene jakeluun. Suomi on edelleenkin pitkien etäisyyksien maa, ja muutaman suurimman kaupungin ulkopuolella julkinen liikenne on olematonta ja sen varaan joutuminen rajoittaa liikkumista huomattavasti. Kannattaisi varmasti joskus ekohippienkin mennä Helsingin ulkopuolelle vilkaisemaan sitä luontoa ja niitä liikkumisen mahdollisuuksia joita Suomen julkinen liikenne tarjoaa.
Suomessa on n. 2,7 miljoonaa henkilöautoa (lähde: AKE). Epäilen, että autokanta maailman suurimmissa pääkaupungeissa on vähintään samaa luokkaa. Kun mietitään koko maailman mittakaavassa, on Suomessa tapahtuva henkilöautoilu mahdollisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kannalta aika lailla yksi kärpäsen paska. Sana mahdollisen siksi, että keskustelu ihmisen aiheuttamasta muutoksesta on yhtä propagandistista ja yksipuoleista, kuin keskustelu autoilun päästöistä; ilmasto nimittäin on muuttunut historiassa ilman ihmisenkin vaikutusta, ja viikinkiaikana Grönlanti oli vehreää maata, siitä nimi.
Hankalinta tässä demonisoivassa ja osoittelevassa keskustelussa on se, että poliittiset päätökset alkavat kohta vaikuttaa autoilun vapauteen, ja päätöksillä ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa todellisen hiilijäljen kannalta. Muistan lukeneeni - olikohan hesarista - aikanaan jutun, jossa vertailtiin eri autojen hiilijälkeä koko elinkaaren osalta. Elinkaariajattelu on tässä itseasiassa se merkityksellinen asia, sillä aivan liian usein unohdetaan autoilusta muut päästöt, kuin se iänikuinen X grammaa CO2/km. Auton valmistaminen aiheuttaa päästöjä, sen huoltaminen ja varaosien tuotanto aiheuttaa päästöjä, ja sen romuttaminen aiheuttaa päästöjä. Hesarin jutussa kaikkien kukkahattujen hurraama hybridiauto Toyota Prius todettiin ihan yhtä ekotehokkaaksi, kuin Mercedes Benz S600. Niille, jotka eivät jälkimmäistä tunne, on kyseessä puolen Afrikan kokoinen panssarivaunu, jossa ei moottoritehosta ole puutetta. Että se siitä ekoteosta. Priuksen tuotanto on niin paljon monimutkaisempaa, kuin tuon edustus-Mersun, että huomattavasti pienemmistä päästöistään huolimatta se ei ole sen ekotehokkaampi. Suuren osan tässä tekevät Priuksen akustot, jotka on vielä uusittava aika ajoin. Samasta ongelmasta kärsivät myös sähköautot.
Vähäpäästöiseen liikenteeseen on oikeastaan vain yksi realistinen reitti, ja se on vety. Hybridit voidaan unohtaa, samoin akustoihin perustuvat sähköautot, sillä akkujen tuotanto ja paino heikentää hyötysuhdetta. Vedyn hyvä puoli on se, että sitä voidaan joko polttaa polttokennoissa tai käyttää ihan perinteisessä polttomoottorissa. Kummassakin tapauksessa suurin osa päästöistä on ihan silkkaa vettä, joka on liian puhdasta juotavaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa - siis polttomoottoreita käytettäessä - syntyy voiteluaineista johtuen hieman muitakin päästöjä, mutta luvut ovat jo nykyisellään mitättömiä. BMW:llä on vetypolttomoottoriauton prototyyppi. Polttokennoautojen kanssa ainakin Mercedeksellä on ollut toimintaa.
Vety polttoaineena on monestakin syystä mukava. Eikä vähiten sen takia, että se on täysin kierrätettävissä. Vetyähän saadaan vedestä esimerkiksi elektrolyyttisesti, ja sitä poltettaessa syntyy vettä. Joku ministeri toivoi kirjoituksessaan näkevänsä jo 2020 bensapumppujen tilalla akkulatureita. Minä en. Mietitäänpäs käytännön kannalta: suuren akuston lataamiseen menee väkisinkin muutama tunti, vetyauton tankkaamiseen muutamasta minuutista varttituntiin (tarvittava kylmyys ja paine hidastavat prosessia). Jälkimmäinen ei vaikuta normaalin bensiiniauton tankkaamiseen tottuneelle mikseenkään kohtuuttomalta, mutta sähköauton pieni toimintasäde yhdistettynä pitkään "tankkausaikaan" tekevät siitä kovin epäkäytännöllisen. Nykyisellään vetyautojenkaan toimintasäde ei ole kovin paljon suurempi, mutta se on parannettavissa. BMW:n Hydrogen 7 -vetyproto kulkee vedyn avulla 200 kilometriä. Auto ilmeisesti perustuu BMW:n ylelliseen 700-edustusautosarjaan, eli myös kehittäjät myöntävät painon rajoittavan toimintasädettä ja hyötysuhdetta. Tosin, vedyn loppuessa bemarin voi kääntää toimimaan myös bensiinillä, ja matka jatkuu. Ja kaikkien autoilusta pitävien riemuksi tätä ei tarvitse tehdä edes kohtuuttomasti suorituskyvyn kustannuksella: tankki kiihtyy alta kymmenen sekunnin nollasta sataan. Ei hyvä, mutta toimintaperiaatteen huomioon ottaen ei huonokaan tulos.
Jos nyt siis päätämme jättää juosten kustut hätäpatenttiratkaisut taaksemme - siis hybridit - ja ajamme todella suurten päästöjen vähennyksien perään kohti vetytaloutta, joka mahdollistaa vähäpäästöisen autoilun tekemättä siitä tylsää pakkopullaa (kyllä, autoilukin voi olla ihan hauskaa, ei tosin yhtä hauskaa kuin moottoripyöräily), tulemme sen ongelman eteen, että vedyn tuotanto kaipaa energiaa. Tämä on oikeastaan aika helppo ratkaista. Mielestäni hiilen, turpeen, hakkeen ja öljyn poltto pitäisi kokonaan sivuuttaa ja unohtaa energian tuotannossa. Meillä on kourallinen vähäpäästöisiä vaihtoehtoja: tuuli-, aurinko- ja ennen kaikkea ydinvoima. Toisin kuin yleisestä keskustelusta voidaan käsittää, eivät nämä mikseenkään sulje toisiaan pois. Ei ydinsähkö sorsi samoilla langoilla tuulisähköä niin, että koko runkoverkko kaatuisi. Tärkeintä vetytaloudessa on tuottaa vetyä mahdollisimman vähäpäästöisesti. Parasta toki olisi fuusiovoiman käyttöönotto, ja Ranskan Cadaracheen valmisteilla oleva kansainvälinen ITER-koereaktori aikanaan tulee antamaan viitteitä fuusiovoiman mahdollisuuksista energiantuotannossa. Siinäpä muuten yksi tutkimuksenhaara, johon voisi pumpata enemmänkin rahaa.
Sellainenkin asia - joka keskustelussa sivuutetaan lähes kokonaan - joka voitaisiin tehdä liikenteen päästöjä pienentämään, on liikenteen sujuvuuden parantaminen. Pääkaupunkiseudulla ajaessa ei voi kuin turhautua loputtomiin punaisten valojen aaltoihin, liikuit sitten missä ja koska tahansa. Kaikki tekniikkaa edes ala-asteen oppimäärän verran ymmärtävät tietävät, että auton kulutus ja siten myös päästöt ovat suurimmillaan kiihdytyksen aikana. Kun liikenne on suunniteltu mukaturvalliseksi sillä ajatuksella, että jos kukaan ei liiku, ei kukaan kuolekaan kuin korkeintaan vitutukseen, on aivan turha jeesustella henkilöautoilun päästöistä, kun yhteiskunnan tasolta on tehty kaikki voitava jotta nykyisen autokannan päästöt saataisiin maksimoitua. Sujuva liikenne sekä vähentää ruuhkia, parantaa liikenneturvallisuutta että vähentää liikenteen päästöjä. Asialle ei tehdä mitään, ja oletan tämän johtuvan siitä, että liikennesuunnittelusta vastaavat tahot ovat epäpäteviä. Punaisten valojen aalto kymmenen aikaan sunnuntai-iltana Vantaan Myyrmäessä ei ole mitään muuta kuin huolimatonta liikennesuunnittelua.
Ja vielä viimeinen kirskahdus kitinälaakereistani: ympäristöministeri Paula Lehtomäki esitti tänään huolestumisensa väärästä käsityksestä ilmastotalkoissa. Ministerin mukaan ilmastotalkoita ei saisi nähdä pelkkänä taakkana, vaan myös mahdollisuutena liike-elämän kannalta. No, en voi todeta, kuin että itsepähän olette asiasta tehneet taakan harjoittamalla anekauppaan rinnastettavaa syyllistämispolitiikkaa vailla minkäänlaista realistista ja konkreettista tavoitetta, vailla mitään kiteytynyttä toimintamallia, ja vailla todellisia perusteita valituille toimintamalleille. En tiedä, mitä kaikkea tulevaisuuden teknologioilta odotetaan - ilmeisesti ihmettä ja Jeesuksen toista tulemista - mutta jos kuvitellaan liikenteen toimivan nollapäästöin vuonna 2050, olisi ihan oikeasti esitettävä näkemyksiä tämän toteuttamiseksi, sillä tiedeyhteiskunnalla niitä ei käsittääkseni liioin ole, ei ainakaan vetytalouteen fuusiovoiman siivittämänä siirtymistä enempiä, ja tämä ei näillä näkymin tule toteutumaan vielä 2050.
Terveisin,
MK
Yksityisautoileva ilmastorikollinen
maanantai 26. tammikuuta 2009
Suomi tulessa
Hohhoijaa! Kun lukee "blogosfääriä" (vähänkö "ihkun" muodikas sana) ja uutisia, ei voi kuin olla yhtaikaa hämmentynyt ja tyytyväinen kotimaiseen poliittisen aktiivisuuden nousuun. Nimimerkki ruukinmatruuna käsittelee takkirauta-blogissaan samana päivänä turvapaikanhakijoiden kurnutusta huonoista oloistaan täällä, suomalaista sharia-lakia puolustavaa akateemikkoa ja "työvoimapulaa". Täytyy muuten todeta, että vaikken minäkään kirjoittajan sanomisia kritiikittä niele - niin kuin en niele edes äidin lihapullia - on selkeästi kyseessä piristävän älykäs ja sananvalmis nainen. Hatunnosto ja eläköön tasa-arvo!
Tänään todella YLE uutisoi tästä turvapaikanhakijoiden ahdingosta Syvälammen motellissa. HS:n nettisivuilla en vielä vastaavaa uutisointia ole havainnut josta en ole yllättynyt lainkaan. Lehden tilaamisen taas lopetin liiallisen hallitusmyönteisyyden ja turhan paskapaperin nurkkiin kertymisen vuoksi. YLE:n motiivit tuon uutisoinnin suorittamiseen ovat minulle hämärän peitossa. Joko he halusivat lietsoa närää kansalaisten keskuudessa, tai sitten kuvittelivat tämänkaltaisen synnyttävän sympatioita tulijoita kohtaan. No, epäilenpä jälkimmäisen kohdalla menneen vikaan, jos tuota edes yrittivät. Ymmärrän kyllä vallan hyvin aiheesta syntynyttä kuohahdusta vapaissa medioissa - siis käytännössä katsoen internetissä.
Hämmentävintä kaikessa kuitenkin on uutisointiin liittyneen debatin määrä ja enemmistön mielipiteet. Suomi ei siis olekaan ilmeisesti ihan niin maahanmuuttokritiikitön, kuin olen olettanut, sillä esimerkiksi HS:n uutisoimasta Halla-Ahoon liittyvästä esitutkinnasta (jonka otsikointi on ehkä aavistuksen skandaalihakuinen) seuranneeseesta keskustelusta huokuu jo kansan ihastuttava vittuuntuminen sananvapauden tilaan Suomessa. Olisiko meistäkin todella barrikadeille?
Toinen juttu on tämä sharia-lakia kannattava tapaus, joka todella saa niskavillani pystyyn. Se, että britit osoittavat vuosisataista typeryyttään (Windscalen reaktorit toisena esimerkkinä) sallimalla sharia-lain käyttämisen, ei tarkoita sitä, että Suomessa pitäisi olla yhtä hölmö. Kuten aiemmin totesin, yksi maa, yksi laki. Muuten valtion perusta - joka siis on laki - murenee hyvinkin helposti. Ja tähän en kaipaa kirjallisia lähteitä, kukin voi ihan omakohtaisesti miettiä, jos kokee siihen olevansa kykeneväinen, mitä oletan jokaisen Suomen kansalaisen olevan, vaikka hallituspohjamme toista todistaakin.
En ymmärrä, minkä helvetin takia meidän pitää hyväksyä muslimeille toisenlainen oikeuskäytäntö kuin kaikille muille? Alan kohta oikeasti julistautua saatananpalvojaksi, enkä hyväksy Suomen valtion minulle sen jälkeen langettamia murhatuomioita, koska tappaminen nyt vain kuuluu kulttuuriini! Yksi maa, yhdet kaikille samat pelisäännöt! Ei poikkeuksia, sillä ne vain synnyttävät rasismia ja närää kantaväestön keskuudessa. Sama pätee tämänpäiväiseen motelliuutisointiin, Halla-Ahon "syyteharkintaan" (esitutkintaan) ja Astrid Thorsiin. Juttelin muuten eilen henkilön kanssa, josta aiemminmainitun maahanmuuttolaki on hyvää vauhtia tekemässä entistä suvaitsevaista ja nykyistä rasistia. Että näin, ampukaa itseänne jalkaan!
Hienointa tässä kaikessa on kuitenkin se, että pikkuhiljaa ilmeisesti kansa alkaa heräämään siihen todellisuuteen, että meillä on sieniaivoisia päättäjiä, joiden päätöksenteon edunsaajaryhmänä ovat ensisijaisesti jotkut muut kuin suomalaiset äänestäjät. Ja toivottavasti kohta meillä käy kuten Islannissa.
Tänään todella YLE uutisoi tästä turvapaikanhakijoiden ahdingosta Syvälammen motellissa. HS:n nettisivuilla en vielä vastaavaa uutisointia ole havainnut josta en ole yllättynyt lainkaan. Lehden tilaamisen taas lopetin liiallisen hallitusmyönteisyyden ja turhan paskapaperin nurkkiin kertymisen vuoksi. YLE:n motiivit tuon uutisoinnin suorittamiseen ovat minulle hämärän peitossa. Joko he halusivat lietsoa närää kansalaisten keskuudessa, tai sitten kuvittelivat tämänkaltaisen synnyttävän sympatioita tulijoita kohtaan. No, epäilenpä jälkimmäisen kohdalla menneen vikaan, jos tuota edes yrittivät. Ymmärrän kyllä vallan hyvin aiheesta syntynyttä kuohahdusta vapaissa medioissa - siis käytännössä katsoen internetissä.
Hämmentävintä kaikessa kuitenkin on uutisointiin liittyneen debatin määrä ja enemmistön mielipiteet. Suomi ei siis olekaan ilmeisesti ihan niin maahanmuuttokritiikitön, kuin olen olettanut, sillä esimerkiksi HS:n uutisoimasta Halla-Ahoon liittyvästä esitutkinnasta (jonka otsikointi on ehkä aavistuksen skandaalihakuinen) seuranneeseesta keskustelusta huokuu jo kansan ihastuttava vittuuntuminen sananvapauden tilaan Suomessa. Olisiko meistäkin todella barrikadeille?
Toinen juttu on tämä sharia-lakia kannattava tapaus, joka todella saa niskavillani pystyyn. Se, että britit osoittavat vuosisataista typeryyttään (Windscalen reaktorit toisena esimerkkinä) sallimalla sharia-lain käyttämisen, ei tarkoita sitä, että Suomessa pitäisi olla yhtä hölmö. Kuten aiemmin totesin, yksi maa, yksi laki. Muuten valtion perusta - joka siis on laki - murenee hyvinkin helposti. Ja tähän en kaipaa kirjallisia lähteitä, kukin voi ihan omakohtaisesti miettiä, jos kokee siihen olevansa kykeneväinen, mitä oletan jokaisen Suomen kansalaisen olevan, vaikka hallituspohjamme toista todistaakin.
En ymmärrä, minkä helvetin takia meidän pitää hyväksyä muslimeille toisenlainen oikeuskäytäntö kuin kaikille muille? Alan kohta oikeasti julistautua saatananpalvojaksi, enkä hyväksy Suomen valtion minulle sen jälkeen langettamia murhatuomioita, koska tappaminen nyt vain kuuluu kulttuuriini! Yksi maa, yhdet kaikille samat pelisäännöt! Ei poikkeuksia, sillä ne vain synnyttävät rasismia ja närää kantaväestön keskuudessa. Sama pätee tämänpäiväiseen motelliuutisointiin, Halla-Ahon "syyteharkintaan" (esitutkintaan) ja Astrid Thorsiin. Juttelin muuten eilen henkilön kanssa, josta aiemminmainitun maahanmuuttolaki on hyvää vauhtia tekemässä entistä suvaitsevaista ja nykyistä rasistia. Että näin, ampukaa itseänne jalkaan!
Hienointa tässä kaikessa on kuitenkin se, että pikkuhiljaa ilmeisesti kansa alkaa heräämään siihen todellisuuteen, että meillä on sieniaivoisia päättäjiä, joiden päätöksenteon edunsaajaryhmänä ovat ensisijaisesti jotkut muut kuin suomalaiset äänestäjät. Ja toivottavasti kohta meillä käy kuten Islannissa.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Mukillinen Tummaa Presidenttiä Obaman kunniaksi
Hetken kun on nyt seuraillut rapakontakaisia tapahtumia Barack Obaman noustua Yhdysvaltojen presidentiksi, voi ehkä uskaltautua ottamaan tähän jotain kantaakin.
Obaman vaalikampanja lupaili muutosta, joten on ihan kohtuullistakin, että jotain ainakin näyttäisi tapahtuvan. Suomessa toki tähän ei olla totuttu, koska kaikki tietävät poliitikkojen unohtavan lupauksensa heti kun eduskunta- tai hallituspaikka varmistuu.
Tahti on Obamalla kuitenkin ollut varsin kiivas, ja jos tällaista tahtia voidaan ylläpitää, uskallan suhtautua tilanteeseen jopa varautuneen optimistisesti. Mainittakoon, että USA:n presidentinvaalien tulos oli minulle yhdentekevä niin kauan, kun vaan valittu ehdokas ei ollut republikaanien listoilta. Heidän puolueensa harjoittama ulkopolitiikka kun on näkynyt täällä asti taantumana, ja tulee näkymään vielä jonkin aikaa, sanoi Nalle Wahlroos asiasta mitä tahansa.
Nostankin siis nyt varovaisen optimistisesti kupillisen obamaksikin lempinimettyä Pauligin Tummaa Presidenttiä Barack Obaman kunniaksi. Voisikohan tuollaisia poliitikkoja - jotka siis tekevätkin eivätkä vain puhu - tuoda sellaisen paljon puhutun "työperäisen maahanmuuton" nimissä Suomeenkin? Kysyntää kyllä olisi, väriin katsomatta; olkoot vaikka pieniä ja vihreitä kunhan saavat jotain aikaiseksikin.
Obaman vaalikampanja lupaili muutosta, joten on ihan kohtuullistakin, että jotain ainakin näyttäisi tapahtuvan. Suomessa toki tähän ei olla totuttu, koska kaikki tietävät poliitikkojen unohtavan lupauksensa heti kun eduskunta- tai hallituspaikka varmistuu.
Tahti on Obamalla kuitenkin ollut varsin kiivas, ja jos tällaista tahtia voidaan ylläpitää, uskallan suhtautua tilanteeseen jopa varautuneen optimistisesti. Mainittakoon, että USA:n presidentinvaalien tulos oli minulle yhdentekevä niin kauan, kun vaan valittu ehdokas ei ollut republikaanien listoilta. Heidän puolueensa harjoittama ulkopolitiikka kun on näkynyt täällä asti taantumana, ja tulee näkymään vielä jonkin aikaa, sanoi Nalle Wahlroos asiasta mitä tahansa.
Nostankin siis nyt varovaisen optimistisesti kupillisen obamaksikin lempinimettyä Pauligin Tummaa Presidenttiä Barack Obaman kunniaksi. Voisikohan tuollaisia poliitikkoja - jotka siis tekevätkin eivätkä vain puhu - tuoda sellaisen paljon puhutun "työperäisen maahanmuuton" nimissä Suomeenkin? Kysyntää kyllä olisi, väriin katsomatta; olkoot vaikka pieniä ja vihreitä kunhan saavat jotain aikaiseksikin.
Poliittisia unelmia
Kalevan (29.1.) mukaan Matti Vanhanen ei aio asettua ehdolle vuoden 2012 presidentinvaaleissa. No, liekö tämä sitten mikään yllätys? Sen sijaan hän kyllä kertoo aikovansa kolmannelle pääministerikaudelle, ja samassa lehtikirjoituksessa vielä kiirehtii presidentin oikeuksien kaventamista. Ei ristiriitaa.
Vanhasen ja Keskustapuolueen kannatus on romahtanut, joten presidenttipelissä Vanhasella ei realistisia mahdollisuuksia nähdäkseni enää olekaan. Tosin, onko sen kummemmin kolmannelle pääministerikaudellekaan, on toinen kysymys. Itse ainakin harkitsen maastamuuttoa, jos Vanhanen saa vielä kolmannenkin hallituksen.
Tiettävästi tällä hetkellä yksi vahvimmista mahdollisista ehdokkaista on Kokoomuksen Sauli Niinistö. Hassu yhteensattuma, tosin, että Niinistö ei halua vallattomaksi presidentiksi, ja Vanhanen taas haluaa entisestään kaventaa kohta muutenkin tarpeettomaksi jääneen presidentinviran valtaoikeuksia. Vaikuttaa siis hieman vallihaudan kaivamiselta kohta vallanrippeitään keräilevän puolueen ympärille. Voi toki olla, että vedän kaukaakin haettuja johtopäätöksiä.
Samana päivänä samalle lehdelle Vanhanen kertoo suunnitelmistaan Suomen liikenneväylien parantamiseksi. Ihan hyvä idea, josko teiden kunnosta kaikki tuntemani rivikansalaiset ovat olleet huolissaan jo viimeiset viisi vuotta. Hieman jälkijunassa siis tulee tällainen idea. Toinen ongelma Vanhasen ajatuksissa on se, että kaikkein tärkeimmät väylähankkeet, kuten Kehä III:n parantaminen jäävät tässä vaille huomiota. Tuokin olisi nimittäin pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta ei. Remontti joudutaan tekemään myöhässä ja se haittaa entistä suurempia liikennemääriä; täten siis tietöiden aiheuttamat tukokset ovat huomattavasti pahempia, kuin mitä ne olisivat olleet vielä viisi vuotta sitten.
No, puhuuhan Vanhanen samassa jutussa koko infrasta, mukaanlukien koulutus. Nämäkin asiat ovat jääneet lapsipuolen asemaan rahaa jaettaessa jo ihan tarpeeksi pitkään. Viime vuoden syksynä Metropoliaksi yhdistyneet Stadia ja Evtek yhtenä esimerkkinä: toiselta loppui rahoitus, joten molemmat yhdistettiin osakeyhtiöksi! Muutaman vuoden päästä saamme ehkä seurata Suomen ensimmäistä oppilaitoskonkurssia. Toinen pahasti rempallaan oleva ja vielä useampaa ihmistä koskettava asia on terveydenhuolto. Onhan sitä olemassa, mutta eipä tuollaista instituutiota jaksa vaivata, kun kuuden tunnin jonottamisen tuloksena määrätään buranaa, oli vaiva mikä tahansa. Voisin itsekin ryhtyä lääkäriksi, jos se kerran noin helppoa on, että määrää vain särkylääkettä!
Tieverkon, koulutuksen ja terveydenhuollon parantaminen ovat ihan oikeasti tärkeitä asioita, mutta maamme pääministerin suusta tämä kuulostaa lähinnä ääntenkalastelulta.
Vanhasen ja Keskustapuolueen kannatus on romahtanut, joten presidenttipelissä Vanhasella ei realistisia mahdollisuuksia nähdäkseni enää olekaan. Tosin, onko sen kummemmin kolmannelle pääministerikaudellekaan, on toinen kysymys. Itse ainakin harkitsen maastamuuttoa, jos Vanhanen saa vielä kolmannenkin hallituksen.
Tiettävästi tällä hetkellä yksi vahvimmista mahdollisista ehdokkaista on Kokoomuksen Sauli Niinistö. Hassu yhteensattuma, tosin, että Niinistö ei halua vallattomaksi presidentiksi, ja Vanhanen taas haluaa entisestään kaventaa kohta muutenkin tarpeettomaksi jääneen presidentinviran valtaoikeuksia. Vaikuttaa siis hieman vallihaudan kaivamiselta kohta vallanrippeitään keräilevän puolueen ympärille. Voi toki olla, että vedän kaukaakin haettuja johtopäätöksiä.
Samana päivänä samalle lehdelle Vanhanen kertoo suunnitelmistaan Suomen liikenneväylien parantamiseksi. Ihan hyvä idea, josko teiden kunnosta kaikki tuntemani rivikansalaiset ovat olleet huolissaan jo viimeiset viisi vuotta. Hieman jälkijunassa siis tulee tällainen idea. Toinen ongelma Vanhasen ajatuksissa on se, että kaikkein tärkeimmät väylähankkeet, kuten Kehä III:n parantaminen jäävät tässä vaille huomiota. Tuokin olisi nimittäin pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta ei. Remontti joudutaan tekemään myöhässä ja se haittaa entistä suurempia liikennemääriä; täten siis tietöiden aiheuttamat tukokset ovat huomattavasti pahempia, kuin mitä ne olisivat olleet vielä viisi vuotta sitten.
No, puhuuhan Vanhanen samassa jutussa koko infrasta, mukaanlukien koulutus. Nämäkin asiat ovat jääneet lapsipuolen asemaan rahaa jaettaessa jo ihan tarpeeksi pitkään. Viime vuoden syksynä Metropoliaksi yhdistyneet Stadia ja Evtek yhtenä esimerkkinä: toiselta loppui rahoitus, joten molemmat yhdistettiin osakeyhtiöksi! Muutaman vuoden päästä saamme ehkä seurata Suomen ensimmäistä oppilaitoskonkurssia. Toinen pahasti rempallaan oleva ja vielä useampaa ihmistä koskettava asia on terveydenhuolto. Onhan sitä olemassa, mutta eipä tuollaista instituutiota jaksa vaivata, kun kuuden tunnin jonottamisen tuloksena määrätään buranaa, oli vaiva mikä tahansa. Voisin itsekin ryhtyä lääkäriksi, jos se kerran noin helppoa on, että määrää vain särkylääkettä!
Tieverkon, koulutuksen ja terveydenhuollon parantaminen ovat ihan oikeasti tärkeitä asioita, mutta maamme pääministerin suusta tämä kuulostaa lähinnä ääntenkalastelulta.
perjantai 23. tammikuuta 2009
Monikulttuurisuus ja valtio
Olen ateisti, joskin kaikkine satanistisine, zenbuddhistisine ja krisillisine piirteineen ajatteluni on melkoinen sekametelisoppa (jota aika ajoin vielä Jehovan todistajat tahtoisivat "laajentaa"). Katson olevani vastuussa omista teoistani, niin yhteiskunnalle kuin ennen kaikkea itselleni, pyrin zenistiseen mielenrauhaan, ja arvostan Jeesusta filosofina. Sinällään olen kuitenkin ihan raaka ateisti, että mitään personoitunutta ylempää tahoa en tunnusta.
Siksipä Suomi onkin mielestäni niin hieno valtio: täällä saan olla ihan perustuslain turvin ihan mitä uskonnollista mieltä haluankin olla. Minulla on siis sekä uskonnon- että mielipiteenvapaus. Aika kivaa, sanoisin.
Suomessa elää rinnakkain ja osin sisäkkäin useiden eri kulttuurien edustajia. Siis suomenruotsalaisia, saamelaisia, kantasuomalaisia (näähän nyt sitten homogeenista väkeä ovatkin...), tataareja, venäläisiä, saksalaisia, somaleja, romaneja, juutalaisia, lista on varmasti miltei loputon. Näistä perinteisimmät elävät melko mukavasti rinta rinnan edes näennäisessä sopusoinnussa, ja jossain määrin "sisäkkäinkin". Varsinkin "kantasuomalaisen" ja suomenruotsalaisen kulttuurin erottaminen toisistaan on jo melko vaikeaa; erot ovat lähinnä nyansseissa ja arvopohja hyvinkin samanlaista. Suomessa elää siis monia kulttuureja.
Mutta kun mennään valtion tärkeimmän tehtävän - lainsäädännön - tasolle, ei mielestäni monikulttuurisuudella ole enää sijaa. Yksi valtio, yhdet, kaikille samat pelisäännöt. Muuten laki menettää merkityksensä. Tästä saa toki olla eri mieltä, mutta asiaa kannattaa miettiä samalla kun esimerkiksi ottaa ystävänsä kanssa biljardiottelun, ja antaa kaverin pelata vapaammilla säännöillä kuin itse pelaa. Sen voi ottaa haasteena, mutta kansakuntien kokoisissa kokonaisuuksissa tällainen ei toimi. Siispä valtio ei voi olla "monikulttuurinen", koska valtion virallinen kulttuuri on sen määrittämät pelisäännöt, siis lait. Tämä ei tietenkään estä sitä, etteivätkö esimerkiksi maahanmuuttajat tai saamelaiset saisi pitää kulttuuriaan, niin kauan kuin se ei loukkaa Suomen lakeja. Kunniamurhat ja vaimonpieksäntä ei oikein mene suomalaisen nuoren oikeustajuun, kun on tottunut elämään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa toisen henkilöön käyminen fyysisesti on moraalisesti ja lainopillisesti väärin. Jos nyt sanoisin olevani saatananpalvoja (eri asia kuin satanisti), tuskin saisin sillä perusteella anteeksi esimerkiksi rituaalimurhia, vaikka ne kuuluvatkin kulttuuriin? En tietenkään, koska ne ovat laissa kiellettyjä.
Siksipä Suomi onkin mielestäni niin hieno valtio: täällä saan olla ihan perustuslain turvin ihan mitä uskonnollista mieltä haluankin olla. Minulla on siis sekä uskonnon- että mielipiteenvapaus. Aika kivaa, sanoisin.
Suomessa elää rinnakkain ja osin sisäkkäin useiden eri kulttuurien edustajia. Siis suomenruotsalaisia, saamelaisia, kantasuomalaisia (näähän nyt sitten homogeenista väkeä ovatkin...), tataareja, venäläisiä, saksalaisia, somaleja, romaneja, juutalaisia, lista on varmasti miltei loputon. Näistä perinteisimmät elävät melko mukavasti rinta rinnan edes näennäisessä sopusoinnussa, ja jossain määrin "sisäkkäinkin". Varsinkin "kantasuomalaisen" ja suomenruotsalaisen kulttuurin erottaminen toisistaan on jo melko vaikeaa; erot ovat lähinnä nyansseissa ja arvopohja hyvinkin samanlaista. Suomessa elää siis monia kulttuureja.
Mutta kun mennään valtion tärkeimmän tehtävän - lainsäädännön - tasolle, ei mielestäni monikulttuurisuudella ole enää sijaa. Yksi valtio, yhdet, kaikille samat pelisäännöt. Muuten laki menettää merkityksensä. Tästä saa toki olla eri mieltä, mutta asiaa kannattaa miettiä samalla kun esimerkiksi ottaa ystävänsä kanssa biljardiottelun, ja antaa kaverin pelata vapaammilla säännöillä kuin itse pelaa. Sen voi ottaa haasteena, mutta kansakuntien kokoisissa kokonaisuuksissa tällainen ei toimi. Siispä valtio ei voi olla "monikulttuurinen", koska valtion virallinen kulttuuri on sen määrittämät pelisäännöt, siis lait. Tämä ei tietenkään estä sitä, etteivätkö esimerkiksi maahanmuuttajat tai saamelaiset saisi pitää kulttuuriaan, niin kauan kuin se ei loukkaa Suomen lakeja. Kunniamurhat ja vaimonpieksäntä ei oikein mene suomalaisen nuoren oikeustajuun, kun on tottunut elämään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa toisen henkilöön käyminen fyysisesti on moraalisesti ja lainopillisesti väärin. Jos nyt sanoisin olevani saatananpalvoja (eri asia kuin satanisti), tuskin saisin sillä perusteella anteeksi esimerkiksi rituaalimurhia, vaikka ne kuuluvatkin kulttuuriin? En tietenkään, koska ne ovat laissa kiellettyjä.
Maahanmuuttokriittisyys vs rasismi
On tietysti helppo todeta, että "samaa paskaa eri paketissa", kun puhutaan maahanmuuttokriittisyydestä ja rasismista. Ihan samaa muuten voisi sanoa EU:n perustuslaista ja uudistussopimuksesta, sillä erotuksella että maahanmuuttokriittisyys ja rasismi eivät sama asia varsinaisesti ole, lukuunottamatta niitä varsinaisia rasisteja, jotka piiloutuvat "kriittisyyden" taakse.
Rasismi yksinkertaistettuna tarkoittaa rotuun tai oletettuihin rotuominaisuuksiin - kuten ihonväriin - perustuvaa syrjintää. Missäs kohtaa tuota määritelmää seisoo "hallituksen maahanmuuttopolitiikan kritisointi"?
En ole kunnioittanut Matti Vanhasta alun alkajenkaan, mutta viimeisimpien vuosien aikana on suhtautumiseni häneen muuttunut huomattavasti heikompaan suuntaan. Alkuun pidin häntä vain värittömänä ja harmittomana, mutta parin viime vuoden aikana Vanhasen suhtautuminen Suomen kansaan esimerkiksi EU:n perustuslain tapauksessa on aiheuttanut minussa täydellisen uskon menetyksen. Yliymmärtäjäin ja kukkahattutätein termein minä "suvaitsen" Vanhasta, koska näin on demokratian periaattein päätetty, että hänet on valtiomieheksi nostettu, mutta minun ei tarvitse häntä kunnioittaa lain vaatimuksia enempää, koska kunnioitus tulee ansaita. Suvaitseminen ei itsessään sisällä olettamusta kunnioituksesta.
Lisäksi Vanhanen vaatii samassa haastattelussa (annettu alun perin HBL:lle), ettei "hallitsemattomasta maahanmuutosta" saisi puhua. No, menee periamerikkalaiseksi tällainen perustuslakiin vetoaminen mutta menköön, kun meilläkin sellainen kerran on (ja se on muuten pirun kiva asia sellainen): Suomen perustuslain toisen luvun kahdennentoista pykälän mukaan Suomessa jokaisella on vapaus esittää mielipiteitänsä kenenkään sitä ennalta estämättä. Mikäli Vanhanen siis haluaa kumota väitteet hallitsemattomasta maahanmuutosta, tulee hänen esittää asiallista vasta-argumentaatiota, eikä kieltää puhumista.
Yksi ongelma tällaisessa sanelupolitiikassa on se, että se itseasiassa herkästi aiheuttaa närää kansalaisissa, ja ärtynyt kansalainen onkin sitten entistä hedelmällisempää maaperää ihan aidollekin rasismille. Jos maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa ei voi kritisoida, on siinä oltava jotakin niin mätää, ettei se kestä päivänvaloa.
Nyt, kun paskat on jo housuissa, valtiontalous laskee lehmänhäntää ja ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan melkoista päivävauhtia, ei ole helppo niellä väitteitä "työperäisestä" maahanmuutosta. Meillä on täällä omiakin, jotka tulisi hoitaa, ja se on meidän valitsemamme edustajiston ensisijainen tehtävä. Suomen eduskunta on Suomen kansalaisten itseään edustamaan valitsema! Eduskunta, eikä sen koommin hallitus, voi sanella kansalle, kuinka ajatella ja äänestää. Kansa ei ole velkaa Suomen poliittisille päättäjille!
Tarkenettakoon siis: maahanmuutto, joka lähentelee kantaväestön kantokykyä, aiheuttaa rasismia. Suomessa tätä pistettä ollaan lähestymässä turhankin kovaa vauhtia.
"Nielkääpä tämä" (J. Martikainen)
- MK
Rasismi yksinkertaistettuna tarkoittaa rotuun tai oletettuihin rotuominaisuuksiin - kuten ihonväriin - perustuvaa syrjintää. Missäs kohtaa tuota määritelmää seisoo "hallituksen maahanmuuttopolitiikan kritisointi"?
En ole kunnioittanut Matti Vanhasta alun alkajenkaan, mutta viimeisimpien vuosien aikana on suhtautumiseni häneen muuttunut huomattavasti heikompaan suuntaan. Alkuun pidin häntä vain värittömänä ja harmittomana, mutta parin viime vuoden aikana Vanhasen suhtautuminen Suomen kansaan esimerkiksi EU:n perustuslain tapauksessa on aiheuttanut minussa täydellisen uskon menetyksen. Yliymmärtäjäin ja kukkahattutätein termein minä "suvaitsen" Vanhasta, koska näin on demokratian periaattein päätetty, että hänet on valtiomieheksi nostettu, mutta minun ei tarvitse häntä kunnioittaa lain vaatimuksia enempää, koska kunnioitus tulee ansaita. Suvaitseminen ei itsessään sisällä olettamusta kunnioituksesta.
Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä, Vanhanen sanoo lehdelle. [US, 14.1.2009]Menee rivien välistä lukemiseksi, mutta minä luen tämän näin: "Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusiota, että he saavat ilmaista mielipiteitään äänestämällä". OK, on ymmärrettävää, että Euroopassa taas mukavasti orastava rasismi halutaan pitää kurissa, mutta tällaista nähdessään (ja kun pitää mielessään mm. Suomalaisen nettisensuurin, jolla muka halutaan kitkeä lapsipornoa) ei voi olla ajattelematta Stalinin Neuvostoliittoa ja Kiinan "kansantasavaltaa".
Lisäksi Vanhanen vaatii samassa haastattelussa (annettu alun perin HBL:lle), ettei "hallitsemattomasta maahanmuutosta" saisi puhua. No, menee periamerikkalaiseksi tällainen perustuslakiin vetoaminen mutta menköön, kun meilläkin sellainen kerran on (ja se on muuten pirun kiva asia sellainen): Suomen perustuslain toisen luvun kahdennentoista pykälän mukaan Suomessa jokaisella on vapaus esittää mielipiteitänsä kenenkään sitä ennalta estämättä. Mikäli Vanhanen siis haluaa kumota väitteet hallitsemattomasta maahanmuutosta, tulee hänen esittää asiallista vasta-argumentaatiota, eikä kieltää puhumista.
Yksi ongelma tällaisessa sanelupolitiikassa on se, että se itseasiassa herkästi aiheuttaa närää kansalaisissa, ja ärtynyt kansalainen onkin sitten entistä hedelmällisempää maaperää ihan aidollekin rasismille. Jos maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa ei voi kritisoida, on siinä oltava jotakin niin mätää, ettei se kestä päivänvaloa.
Nyt, kun paskat on jo housuissa, valtiontalous laskee lehmänhäntää ja ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan melkoista päivävauhtia, ei ole helppo niellä väitteitä "työperäisestä" maahanmuutosta. Meillä on täällä omiakin, jotka tulisi hoitaa, ja se on meidän valitsemamme edustajiston ensisijainen tehtävä. Suomen eduskunta on Suomen kansalaisten itseään edustamaan valitsema! Eduskunta, eikä sen koommin hallitus, voi sanella kansalle, kuinka ajatella ja äänestää. Kansa ei ole velkaa Suomen poliittisille päättäjille!
Tarkenettakoon siis: maahanmuutto, joka lähentelee kantaväestön kantokykyä, aiheuttaa rasismia. Suomessa tätä pistettä ollaan lähestymässä turhankin kovaa vauhtia.
"Nielkääpä tämä" (J. Martikainen)
- MK
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Pelinavaus
Jaa-a. Muoti-ilmiöihin ei ikinä pitäisi lähteä mukaan, ja blogit ovat yksi nykyajan muoti-ilmiö. Ja silti väsään tässä paraikaa itselleni blogia. Miksi? Ihan vaan siitä rehellisestä syystä että minua usein sapettaa, ja narsistisuudessani kuvittelen tämän vielä kiinnostavankin jotakuta.
Mikä minua sitten sapettaa? Suomalainen politiikka, sehän se on! Yleinen lammasmaisen konsensuksen hakeminen, kaikenlaisen kriittisyyden vääntäminen vastaisuudeksi, ja niin edelleen. En usko Suomen hallituksen pätevyyteen johtaa kansaamme. Suomalaisesta politiikasta on tullut yleinen muniinpuhaltelun kenttä, jossa tarpeeksi korkealle päässeet voivat vain huokaista helpotuksesta ja päästellä populistisia lausuntoja typerien päätösten lomassa.
Kuka minä olen? Olen 25-vuotias elektroniikan ammattikorkeakouluopiskelija. Asun Vantaalla, ja olen syntynyt jossain muualla. Harrastuksiini kuuluu muun muassa moottoripyöräily, tuo saastaisten paskiaisten laji, jossa toistuvasti rikotaan liikennesääntöjä ja ajetaan aina ylinopeutta.
Tähän blogiin aion tulevaisuudessa nillittää ainakin seuraavista asioista:
Myönnän myös, että olen jo hetki sitten menettänyt toivoni kotimaisen politiikanteon suhteen. Vaihtoehdot ovat vaikuttaneet joko epärealistisia tavoitteita ajavilta (vihreät), munattomilta (keskusta ja M. Vanhanen) tai vaihtoehtoisesti TV:n stereotyyppiseltä sisustusohjelmalta (kokoomus). Sellaista puoluetta, joka oikeasti ajaisi suomalaisen yhteiskunnan etua, ei ole ollut näköpiirissäni; paskanpuhujia sitäkin enemmän.
Vakuutin joskus itselleni, että Perussuomalaisia en äänestä. En ole myöskään koskaan äänestänyt Kokoomusta enkä Keskustaa. Enkä sen koommin Vihreitä. Vasemmistoa ja demareita olen äänestänyt, ja olen joutunut pettymään. Nykyisellään valtapuolueista ei ole mihinkään todelliseen politiikantekoon. Mediapeliin kyllä löytyy panoksia. Ei ehkä ole hankalaa enää nähdä, miksi suuri osa Suomen nuorisosta ei äänestä tai ylipäänsä kiinnostu politiikasta?
Kävi kuitenkin niin, että jouduin pettymään sekä vasemmistoon, että demareihin. Halosen toinen kausi on ollut pitkä ja tarpeeton. Presidentin näkyvyys julkisessa keskustelussa on ollut täysin odotusteni vastainen. Eduskunnassa taas vasemmisto ei saa mitään aikaiseksi. Hyviä keskustelunavauksia, ehkä, mutta hallituksen ja Vanhasen sanelupolitiikassa tällä ei ole paljoa merkitystä. Tässä kaikessa poliittisessa sekaannuksessa huomaan täysin periaatteideni vastaisesti äänestäneeni populistista puoluetta - Perussuomalaisia - ihan vain siitä riemusta, että sieltä löytyi ehdokas joka uskalsi sanoa mitä minä ajattelin. Kaikkea sitä sattuukin.
Nykyisellään Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole täysin valmis puolue: heillä on uskallusta tuoda ongelmia esille, mutta turhan harvoin kuitenkaan valmiita tai edes kehityskelpoisia ratkaisuja niihin. Siispä pysyn sitoutumattomana puolueiden suhteen, vaikka nostankin nykyisellään hattua Soinille ja kumppaneille. On hyvä, että edes joku tuo soraääniä turhan "yksimieliseen" keskusteluun, jossa kansan mielipiteillä ei ole hevonkaan merkitystä enää vaalien jälkeen.
Pyrin siis nillittämään vastaisuudessa tässä blogissa vääriksi kokemistani poliittisista "totuuksista", kommentoimaan ehkä muutenkin poliittista tilannetta. Ja jos nyt joku näki punaista kohdassa "maahanmuuttokriittisyys", niin minulla ei ole mitään maahanmuuttoa vastaan sinällään, olen kuitenkin työskennellyt elämässäni muutamankin maahanmuuttajan kanssa, eikä minulla heistä ole mitään kielteistä sanottavaa. Että jättäkää se iänikuinen Adolf-korttinne nurkkaan hapettumaan, se koituu vain omaan nilkkaanne jos yritätte.
Hyvällä tuurilla kevään ja ajokauden koittaessa saatan jopa muuttua "positiiviseksi" ihmiseksi, mutta siihen asti on odotettavissa lähinnä nillitystä ja kyynisyyttä. Tämä ihan vain varoitukseksi heikkohermoisemmille.
Terveisin,
opiskelija ja paskiainen
Mikko Kutvonen
Mikä minua sitten sapettaa? Suomalainen politiikka, sehän se on! Yleinen lammasmaisen konsensuksen hakeminen, kaikenlaisen kriittisyyden vääntäminen vastaisuudeksi, ja niin edelleen. En usko Suomen hallituksen pätevyyteen johtaa kansaamme. Suomalaisesta politiikasta on tullut yleinen muniinpuhaltelun kenttä, jossa tarpeeksi korkealle päässeet voivat vain huokaista helpotuksesta ja päästellä populistisia lausuntoja typerien päätösten lomassa.
Kuka minä olen? Olen 25-vuotias elektroniikan ammattikorkeakouluopiskelija. Asun Vantaalla, ja olen syntynyt jossain muualla. Harrastuksiini kuuluu muun muassa moottoripyöräily, tuo saastaisten paskiaisten laji, jossa toistuvasti rikotaan liikennesääntöjä ja ajetaan aina ylinopeutta.
Tähän blogiin aion tulevaisuudessa nillittää ainakin seuraavista asioista:
- Päivänpolitiikka: Mattivanhaset, kukkahatut yleensä, vasemmistovihreiden helsinkiläisharhat ja niin edelleen
- Maahanmuuttokritiikki: Leimatkaa halla-aholaiseksi, mutta minusta yhteiskunnallisen ja poliittisen kritiikin esittäminen kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan, eikä maahanmuutto tee tästä mikseenkään poikkeusta, eikä sen kritisointi tee rasistia
Myönnän myös, että olen jo hetki sitten menettänyt toivoni kotimaisen politiikanteon suhteen. Vaihtoehdot ovat vaikuttaneet joko epärealistisia tavoitteita ajavilta (vihreät), munattomilta (keskusta ja M. Vanhanen) tai vaihtoehtoisesti TV:n stereotyyppiseltä sisustusohjelmalta (kokoomus). Sellaista puoluetta, joka oikeasti ajaisi suomalaisen yhteiskunnan etua, ei ole ollut näköpiirissäni; paskanpuhujia sitäkin enemmän.
Vakuutin joskus itselleni, että Perussuomalaisia en äänestä. En ole myöskään koskaan äänestänyt Kokoomusta enkä Keskustaa. Enkä sen koommin Vihreitä. Vasemmistoa ja demareita olen äänestänyt, ja olen joutunut pettymään. Nykyisellään valtapuolueista ei ole mihinkään todelliseen politiikantekoon. Mediapeliin kyllä löytyy panoksia. Ei ehkä ole hankalaa enää nähdä, miksi suuri osa Suomen nuorisosta ei äänestä tai ylipäänsä kiinnostu politiikasta?
Kävi kuitenkin niin, että jouduin pettymään sekä vasemmistoon, että demareihin. Halosen toinen kausi on ollut pitkä ja tarpeeton. Presidentin näkyvyys julkisessa keskustelussa on ollut täysin odotusteni vastainen. Eduskunnassa taas vasemmisto ei saa mitään aikaiseksi. Hyviä keskustelunavauksia, ehkä, mutta hallituksen ja Vanhasen sanelupolitiikassa tällä ei ole paljoa merkitystä. Tässä kaikessa poliittisessa sekaannuksessa huomaan täysin periaatteideni vastaisesti äänestäneeni populistista puoluetta - Perussuomalaisia - ihan vain siitä riemusta, että sieltä löytyi ehdokas joka uskalsi sanoa mitä minä ajattelin. Kaikkea sitä sattuukin.
Nykyisellään Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole täysin valmis puolue: heillä on uskallusta tuoda ongelmia esille, mutta turhan harvoin kuitenkaan valmiita tai edes kehityskelpoisia ratkaisuja niihin. Siispä pysyn sitoutumattomana puolueiden suhteen, vaikka nostankin nykyisellään hattua Soinille ja kumppaneille. On hyvä, että edes joku tuo soraääniä turhan "yksimieliseen" keskusteluun, jossa kansan mielipiteillä ei ole hevonkaan merkitystä enää vaalien jälkeen.
Pyrin siis nillittämään vastaisuudessa tässä blogissa vääriksi kokemistani poliittisista "totuuksista", kommentoimaan ehkä muutenkin poliittista tilannetta. Ja jos nyt joku näki punaista kohdassa "maahanmuuttokriittisyys", niin minulla ei ole mitään maahanmuuttoa vastaan sinällään, olen kuitenkin työskennellyt elämässäni muutamankin maahanmuuttajan kanssa, eikä minulla heistä ole mitään kielteistä sanottavaa. Että jättäkää se iänikuinen Adolf-korttinne nurkkaan hapettumaan, se koituu vain omaan nilkkaanne jos yritätte.
Hyvällä tuurilla kevään ja ajokauden koittaessa saatan jopa muuttua "positiiviseksi" ihmiseksi, mutta siihen asti on odotettavissa lähinnä nillitystä ja kyynisyyttä. Tämä ihan vain varoitukseksi heikkohermoisemmille.
Terveisin,
opiskelija ja paskiainen
Mikko Kutvonen
Tilaa:
Kommentit (Atom)