Lindénin ja Lintilän YLE-maksuksi ristitty äpärälapsi on mukavasti kiehuttanut ihmisten tunteita jo jonkun aikaa. Joskin säälittävän moni pitää sitä ihan hyvänä ideana, ja hittoakos siinä, jos TV-lupamaksu hieman pienenee. Tässä on kuitenkin sellainen pikkuinen ongelma, että kaikki eivät ihan oikeasti sitä TV:tä omista.
Joskus parisen vuotta sitten päätin kieltäytyä TV:n roskatarjonnasta ja samalla luopua moisen aivopesuvälineen omistamisesta tykkänään. Ei vain huvittanut enää katsoa tosi-TV:tä edes vahingossa (krapulassa kauko-ohjaimen tavoitteleminen TV:n sulkemiseksi alkaa toisinaan vaikuttamaan liian raskaalta toimelta). Samalla olen säästynyt TV-lupamaksuilta, ja mielestäni ihan oikeutetusti. Kun en osta YLE:n palveluita, en myöskään maksa, niinhän se menee.
Nyt tätä kuraa ollaan kuitenkin pakkomyymässä minulle ja monelle muulle Suomen kansalaiselle mediamaksun nimellä. En edelleenkään käytä YLE:n palveluita missään muodossa. En internet-sivuja, en televisiota enkä radiota. Silti minun pitäisi maksaa 175 euroa vuodessa ihan vain siitä riemusta, että YLE on olemassa? Mikä tässä ajatusmaailmassa nyt oikein mättää?
Mutta tokihan asiaa voidaan laajentaa "mediamaksun" ulkopuolellekin: AKE:n mukaan Suomeen on rekisteröityinä 205 276 moottoripyörää. Kaikki eivät siis moottoripyöräile, eivätkä katso televisiota. Näinollen noiden moottoripyörien vakuutusmaksut voitaisiin jakaa kollektiiviseksi konepyörämaksuksi, jota jokainen kotitalous joutuisi vuosittain suorittamaan. Jos oletetaan keskimääräinen tuhannen euron vuosittainen vakuutusmaksu per pyörä, ja noin kaksi miljoonaa kuppikuntaa, tulisi vuotuiseksi maksuksi 102,64€ omistit moottoripyörän tahi et. Moniko hyväksyy tämän? Minulle ainakin sopisi.
Lintilän ehdotus ei oikeastaan eroa Italian mafian keräämistä "suojelusrahoista" oikeastaan mitenkään muuten, kuin että suojelusrahoja maksamattomilta saattaa hajota ikkuna tai polvilumpio. Lintilälle suojelusrahaa maksamattomista ei kukaan saa enää asuntoa Suomesta, sillä luottotiedot menevät. Kummallekaan maksulle et sen sijaan saa mitään todellista vastinetta.
Olisiko kuitenkin kansalaisten pakkorahastamisen sijaan aika miettiä YLE:n toiminnan mielekkyyttä? Sen olemassaoloahan on perusteltu esimerkiksi yleisen hälytystiedotusjärjestelmän tarpeella, mutta täyttyykö tämä tarve, ja eikö YLE:n kaltaisen paisuneen ja tarkoitustaan etsivän organisaation elättäminen kaikkine turhine kustannuksineen ole tuon nimissä aika perusteetonta? Uusintojen uusintojen näyttäminen taas ei kovin hyvin käy kulttuurin edistämisestä.
Mikä siis neuvoksi? Lintilän esitys vain tukee käsitystäni siitä, että mitä typerämpi ja kyykyttävämpi lakiesitys keksitään, sitä varmemmin se menee läpi hallituksen ja eduskunnan seulasta. Ja YLE-verohan menee, se on jo ihan tarpeeksi varmaa. En voi enää ymmärtää, kuinka edustajistollamme voi olla yhdenkään kansalaisen luottamusta takanaan.
maanantai 29. kesäkuuta 2009
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Nollatoleranssia, rajoituksia, simputtamista
Savon Sanomat kertoo jutussaan, kuinka lautakunnissa on herätty miettimään nopeusrajoittimia nopeisiin moottoripyöriin ja autoihin. Ei siinä, 271km/h yleisellä tiellä on melko kunnioitettava nopeus. Samassa poliisi kertoo tehokkaiden moottoripyörien aiheuttaneen paljon vakavia onnettomuuksia. Kaikella kunnioituksella, mutta tuokin kaveri taisi selvitä hauskanpidostaan kokolailla hengissä.
Sopii toki ajan henkeen, että samalla, kun Suomessa kuolee ihmisiä suunnattomia määriä vuosittain vitutukseen (kts. kuolemansyytilastot, tilastokeskus), vuonna 2007 995 itsemurhaa, kaikkea mahdollista kivaa ja ilman kemikaaleja tapahtuvaa omaehtoista mielenterveyden hoitoa aletaan vainoamaan. Samana vuonna maaliikenteen kuolemantapauksia oli 358 kpl. Motoristien turmia näistä on alle kymmenesosa. Jostain muistan lukeneeni että tuona vuonna kuoli poikkeuksellisen paljon, 30 henkilöä. Saatan toki muistaa väärin. Suhteutettuna motoristien määrän kasvuun ei suhteellista kasvua ollut havaittavissa, sillä tuolloin moottoripyöräilyn suosiossa oli vahvaa kasvua.
Mielestäni on ylipäätään ollut melko mielenkiintoista kuinka vähän kuolemantapauksia ja "lapasesta lähtemisiä" viimeaikoina on tapahtunut, sillä joukkoon on liittynyt lukuisia uusia harrastajia, ja aloittelupyörät ovat usein tehoiltaan olleet hieman muuta, kuin mitä olen pitänyt aloittelijalle sopivana. Silti jopa suhteellisen tehokkailla ja nopeilla 750-kuutioisilla aloitelleet tyttökuskit ovat selvinneet mainiosti ehjin nahoin. Tuon kokoisessa pyörässä voi olla reilusti yli sadan hevosvoiman verran tehoa, ja mihin tahansa autoon verraten melko kunnioitettava tehopainosuhde.
Voi toki olla keskimääräiselle autonkuljettajalle, jolla edes se 10-hevosvoimainen tojotajaris ei pysy lapasessa täyskaasukiihdytyksessä, joka siis tarkoittaa 0-100km/h kiihdytyksessä n. 13 sekuntin suoritusta, melko käsittämätöntä että kukaan voi ensinnäkään ajaa lujaa, tahi vaihtoehtoisesti kiihdyttää ajoneuvonsa nollasta sataan alle neljän sekunnin. Mutta motoristit eritoten ovat ajamisen harrastajia, ja ajotaidot ovat usein huomattavasti paremmalla tolalla kuin keskiarvoautoilijalla, johtuen siitä raa'asta tosiasiasta, että tangossa ei nukuta, näplätä navigaattoria, väsätä tekstaria ja vedetä spaddua yhtaikaa ajosuoritteen kanssa. Ajamista ylipäänsä harjoitellaan huomattavasti enemmän, ja ajokokemusta kertyy täysin eri tavalla kuin auton ratissa.
Myönnän kyllä, että viimeaikoina olen joutunut moottoripyöräillessä muutamaankin vaaratilanteeseen. Olen ajellut koko kevään melko aggressiivisesti. En tarkoita mitään älyttömiä ylinopeuksia ala-asteiden lähettyvillä, se nyt on pöhlöä, mutta en ehkä silti ole suosituimpia ihmisiä liikenteessä, vaikka pyrinkin ajamisellani olemaan haittaamatta muita. Kateus kun vaan käy kiiman edelle täällä aika usein, niin voin kuvitella aiheuttamaani närkästystä. Ja heti perään: yksikään noista vaaratilanteista ei ole itse aiheuttamani ajotavallani. Kolme kertaa on tänä vuonna meinannut auto ajaa päälleni risteyksessä. Ja joka kerran olen ollut etuajo-oikeutettu. Viimeksi alkuviikosta yksi Nissan-kuski kieltäytyi näkemästä keulastaan noin metrin päässä olevaa isoa mustaa estettä. Pari pitkää torvisooloa kyllä herätti kuskin. En saanut liikennevaloissa selvää, oliko ratissa mies vai nainen, sen verran syvälle kätensä taa kuski näköelimensä painoi, kun vihaisesti tuijottelin taakseni punaisissa. Itse olen näihin tilanteisiin niin tottunut, että osaan pitää pääni kylmänä. 16-vuotiaana aloittaneena olen saanut kokea, kun jo jokunen autoilija on ehtinyt olemaan näkemättä lähestyvää motoristia.
Jotkut keittiöpsykologit näkevät moottoripyöräilyn lähinnä naistenmetsästämiskeinona ja oman miehisyyden korostamisen keinona. Eivät ilmeisesti koskaan ole itse kokeilleet, ja hyvä niin, koska touhuun jää koukkuun. Moottoripyöräily on nimittäin ehkä parasta ei-kemiallista mielialalääkettä heti seksin jälkeen, ja huonokin prätkäreissu on parempaa kuin huono seksi. Muistan lukioajoiltani erään reissun, kun tarkoituksella yritin stressata tulevasta ruotsintentistä. Ei onnistunut. Toiset koittavat hukuttaa murheensa sumentamalla todellisuuden viinaan, toiset taas kokevat todellisuuden turboahdettuna ja tavallista kolmiulotteisempana moottoripyörän selästä. Kumpikin tapa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, mutta jälkimmäinen ei tuhoa maksaa, eikä aivoja. Parhaimmillaan ajaessa tietoisuus kytkeytyy suoraan tiehen, ja silloin tietää elävänsä.
Mutta tällainenhan täytyy toki kieltää, koska eihän tässä maassa kellään saa olla hauskaa. Tai kokemus täytyy ainakin laimentaa nollatoleransseilla ja nopeudenrajoittimilla. Kukaan ei ole tajunnut kysyä, ovatko nykyiset nopeusrajoitukset kääntyneet itseään vastaan tilanteessa, jossa kaluston taso on parantunut huomattavasti. Monissa paikoin on niin unettavat nopeusrajoitukset, etten ihmettelisi onnettomuuksien lisääntyneen ihan vain sen takia, että kuljettajat nukahtelevat rattiin. Varsinkin autolla ajaessa tuollainen uhkaa jo monin paikoin. Lisäksi tekniikan ollessa jo olemassa, voisi vaihtuvia nopeusrajoituksia laajentaa huomattavasti, ja lisätä ne käsittämään huomattavasti korkeammat rajoitukset esimerkiksi yöaikaan, jolloin on liikennettä vähemmän, kuin päiväsaikaan. Vauhtia ei aina tarvitse kasvattaa paljoa, jotta hereillä pysyisi paremmin. Miksi moottoriteillä on öisin nopeusrajoitukset?
Nopeushan ei tapa. Muuten kaikki lentomatkustajat olisivat lähtökohtaisesti kuolleita. Olisin itsekin kuollut. Nopeusero tappaa. Alinopeudet esimerkiksi kiihdytyskaistoilla ovat aiheuttaneet enemmän vaaratilanteita ajourani aikana, kuin lievät ylinopeudet ohituskaistoilla. Huomattavasti enemmän... Näihin ei silti puututa, koska liikenneturhan näkemys tuntuu olevan, että nollanopeus on paras, koska kukaan ei silloin kuole kuin vitutukseen.
Sekä nollatoleranssi, että nyt ehdotetut nopeudenrajoittimet ovat looginen jatkumo tässä taistelussa, jossa tutkimustuloksetkin ovat aina tilatunlaisia. Olen lukenut liikenneturvan tutkimuksen nollatoleranssista, ja sen tieteellinen arvo on täysi nolla. Tutkimuksessa ei voida todistaa mitään, mutta johtopäätöksiä vedetään silti aika pitkälle. No, sakkotulothan se todellinen nollatoleranssin syy on. Tutkimuksessa todetaankin, että säästöjä tulisi laskennallisesti vuositasolla 13 miljoonaa euroa, ja sakkotuloja 40 miljoonaa euroa. Tuosta voidaan kokolailla arvioida nollatoleranssin todellinen syy: verotus, ei liikenteen turvallisuuden parantaminen.
Nopeuden rajoittimissa on vielä yksi ongelma: kuka maksaa? En oikein usko, että valtio maksaa rajoittimet kaikkiin rajoitettaviin ajoneuvoihin. Enkä usko, että ne olisivat kovin edullisiakaan. Taas yksi piilovero YLE-maksun rinnalle, ai kun kiva. No, kai se on sitten ajettava kilvettömällä laitteella. Lisäksi, mitkä ajoneuvot olisi rajoitettava? Moottoripyöräni mitattu huippunopeus taisi olla 285km/h ja autoni 195km/h. En muuten takuuvarmasti laita kumpaankaan kahta tuhatta euroa maksavaa rajoitinta. Eipä ole opiskelijaraukalla edes varaa moiseen. Ja kuinka kauan tällaiset rajoittimet olisivat toiminnallisia? Tehtaiden "murtamattomat" rajoittimet yleensä murretaan noin vartissa. Rekoissa rajoittimet pysyvät murtamattomina vain siksi, että ajopiirtureiden tietoja tarkkaillaan, ja yritykselle asiasta kiinni jääminen ei ole kovin mukavaa.
Toivon mukaan koko pelleily tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa ja omaan typeryyteensä. Suuremmalti hyvää tehtäisiin liikenteen turvallisuudelle parantamalla liikenteen sujuvuutta valo-ohjausjärjestelmien järkeistämisellä, yms., kuin ihmisiä simputtamalla nykyisellä tavalla. Tätä ei vain haluta tehdä, koska se maksaisi rahaa, eikä näkyisi sakkotuloina. Pitkällä tähtäimellä tosin voisi käydä niin, että nyky-"tutkijat" joutuisivat muuttamaan käsityksiään ja liikenneturva paranisi vaikka liikenteen keskinopeus kasvaisi. Ruuhkissa tapahtuu paljon pikku peltikolareita, jotka kuitenkin johtuvat nimenomaan liikenteen takkuamisesta, eivätkä todellakaan nopeuksista, jotka ovat maksimissaankin 40km/h luokkaa. Tällainen todellisuus ei tietenkään päättäville kukkahatuille kelpaa, kyllä sen on johduttava nopeudesta.
Nollatoleranssin suhteen olen vannonut lähipiirilleni, ja vannon tässä seuraavaa: Mikäli menetän korttini useiden muutaman kilometritunnin ylitysten takia, vannon ajavani sitten kortitta. Siihen kohtaan nimittäin loppuu tämän miehen sinisilmäisyys. Järjettömiä rangaistuksia ja lakeja ei nimittäin tule hyväksyä, tai neuvostoliitto ja Orwellin dystopia ovat lähempänä kuin luulemmekaan, jos vain annamme joka kerta periksi.
Sopii toki ajan henkeen, että samalla, kun Suomessa kuolee ihmisiä suunnattomia määriä vuosittain vitutukseen (kts. kuolemansyytilastot, tilastokeskus), vuonna 2007 995 itsemurhaa, kaikkea mahdollista kivaa ja ilman kemikaaleja tapahtuvaa omaehtoista mielenterveyden hoitoa aletaan vainoamaan. Samana vuonna maaliikenteen kuolemantapauksia oli 358 kpl. Motoristien turmia näistä on alle kymmenesosa. Jostain muistan lukeneeni että tuona vuonna kuoli poikkeuksellisen paljon, 30 henkilöä. Saatan toki muistaa väärin. Suhteutettuna motoristien määrän kasvuun ei suhteellista kasvua ollut havaittavissa, sillä tuolloin moottoripyöräilyn suosiossa oli vahvaa kasvua.
Mielestäni on ylipäätään ollut melko mielenkiintoista kuinka vähän kuolemantapauksia ja "lapasesta lähtemisiä" viimeaikoina on tapahtunut, sillä joukkoon on liittynyt lukuisia uusia harrastajia, ja aloittelupyörät ovat usein tehoiltaan olleet hieman muuta, kuin mitä olen pitänyt aloittelijalle sopivana. Silti jopa suhteellisen tehokkailla ja nopeilla 750-kuutioisilla aloitelleet tyttökuskit ovat selvinneet mainiosti ehjin nahoin. Tuon kokoisessa pyörässä voi olla reilusti yli sadan hevosvoiman verran tehoa, ja mihin tahansa autoon verraten melko kunnioitettava tehopainosuhde.
Voi toki olla keskimääräiselle autonkuljettajalle, jolla edes se 10-hevosvoimainen tojotajaris ei pysy lapasessa täyskaasukiihdytyksessä, joka siis tarkoittaa 0-100km/h kiihdytyksessä n. 13 sekuntin suoritusta, melko käsittämätöntä että kukaan voi ensinnäkään ajaa lujaa, tahi vaihtoehtoisesti kiihdyttää ajoneuvonsa nollasta sataan alle neljän sekunnin. Mutta motoristit eritoten ovat ajamisen harrastajia, ja ajotaidot ovat usein huomattavasti paremmalla tolalla kuin keskiarvoautoilijalla, johtuen siitä raa'asta tosiasiasta, että tangossa ei nukuta, näplätä navigaattoria, väsätä tekstaria ja vedetä spaddua yhtaikaa ajosuoritteen kanssa. Ajamista ylipäänsä harjoitellaan huomattavasti enemmän, ja ajokokemusta kertyy täysin eri tavalla kuin auton ratissa.
Myönnän kyllä, että viimeaikoina olen joutunut moottoripyöräillessä muutamaankin vaaratilanteeseen. Olen ajellut koko kevään melko aggressiivisesti. En tarkoita mitään älyttömiä ylinopeuksia ala-asteiden lähettyvillä, se nyt on pöhlöä, mutta en ehkä silti ole suosituimpia ihmisiä liikenteessä, vaikka pyrinkin ajamisellani olemaan haittaamatta muita. Kateus kun vaan käy kiiman edelle täällä aika usein, niin voin kuvitella aiheuttamaani närkästystä. Ja heti perään: yksikään noista vaaratilanteista ei ole itse aiheuttamani ajotavallani. Kolme kertaa on tänä vuonna meinannut auto ajaa päälleni risteyksessä. Ja joka kerran olen ollut etuajo-oikeutettu. Viimeksi alkuviikosta yksi Nissan-kuski kieltäytyi näkemästä keulastaan noin metrin päässä olevaa isoa mustaa estettä. Pari pitkää torvisooloa kyllä herätti kuskin. En saanut liikennevaloissa selvää, oliko ratissa mies vai nainen, sen verran syvälle kätensä taa kuski näköelimensä painoi, kun vihaisesti tuijottelin taakseni punaisissa. Itse olen näihin tilanteisiin niin tottunut, että osaan pitää pääni kylmänä. 16-vuotiaana aloittaneena olen saanut kokea, kun jo jokunen autoilija on ehtinyt olemaan näkemättä lähestyvää motoristia.
Jotkut keittiöpsykologit näkevät moottoripyöräilyn lähinnä naistenmetsästämiskeinona ja oman miehisyyden korostamisen keinona. Eivät ilmeisesti koskaan ole itse kokeilleet, ja hyvä niin, koska touhuun jää koukkuun. Moottoripyöräily on nimittäin ehkä parasta ei-kemiallista mielialalääkettä heti seksin jälkeen, ja huonokin prätkäreissu on parempaa kuin huono seksi. Muistan lukioajoiltani erään reissun, kun tarkoituksella yritin stressata tulevasta ruotsintentistä. Ei onnistunut. Toiset koittavat hukuttaa murheensa sumentamalla todellisuuden viinaan, toiset taas kokevat todellisuuden turboahdettuna ja tavallista kolmiulotteisempana moottoripyörän selästä. Kumpikin tapa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, mutta jälkimmäinen ei tuhoa maksaa, eikä aivoja. Parhaimmillaan ajaessa tietoisuus kytkeytyy suoraan tiehen, ja silloin tietää elävänsä.
Mutta tällainenhan täytyy toki kieltää, koska eihän tässä maassa kellään saa olla hauskaa. Tai kokemus täytyy ainakin laimentaa nollatoleransseilla ja nopeudenrajoittimilla. Kukaan ei ole tajunnut kysyä, ovatko nykyiset nopeusrajoitukset kääntyneet itseään vastaan tilanteessa, jossa kaluston taso on parantunut huomattavasti. Monissa paikoin on niin unettavat nopeusrajoitukset, etten ihmettelisi onnettomuuksien lisääntyneen ihan vain sen takia, että kuljettajat nukahtelevat rattiin. Varsinkin autolla ajaessa tuollainen uhkaa jo monin paikoin. Lisäksi tekniikan ollessa jo olemassa, voisi vaihtuvia nopeusrajoituksia laajentaa huomattavasti, ja lisätä ne käsittämään huomattavasti korkeammat rajoitukset esimerkiksi yöaikaan, jolloin on liikennettä vähemmän, kuin päiväsaikaan. Vauhtia ei aina tarvitse kasvattaa paljoa, jotta hereillä pysyisi paremmin. Miksi moottoriteillä on öisin nopeusrajoitukset?
Nopeushan ei tapa. Muuten kaikki lentomatkustajat olisivat lähtökohtaisesti kuolleita. Olisin itsekin kuollut. Nopeusero tappaa. Alinopeudet esimerkiksi kiihdytyskaistoilla ovat aiheuttaneet enemmän vaaratilanteita ajourani aikana, kuin lievät ylinopeudet ohituskaistoilla. Huomattavasti enemmän... Näihin ei silti puututa, koska liikenneturhan näkemys tuntuu olevan, että nollanopeus on paras, koska kukaan ei silloin kuole kuin vitutukseen.
Sekä nollatoleranssi, että nyt ehdotetut nopeudenrajoittimet ovat looginen jatkumo tässä taistelussa, jossa tutkimustuloksetkin ovat aina tilatunlaisia. Olen lukenut liikenneturvan tutkimuksen nollatoleranssista, ja sen tieteellinen arvo on täysi nolla. Tutkimuksessa ei voida todistaa mitään, mutta johtopäätöksiä vedetään silti aika pitkälle. No, sakkotulothan se todellinen nollatoleranssin syy on. Tutkimuksessa todetaankin, että säästöjä tulisi laskennallisesti vuositasolla 13 miljoonaa euroa, ja sakkotuloja 40 miljoonaa euroa. Tuosta voidaan kokolailla arvioida nollatoleranssin todellinen syy: verotus, ei liikenteen turvallisuuden parantaminen.
Nopeuden rajoittimissa on vielä yksi ongelma: kuka maksaa? En oikein usko, että valtio maksaa rajoittimet kaikkiin rajoitettaviin ajoneuvoihin. Enkä usko, että ne olisivat kovin edullisiakaan. Taas yksi piilovero YLE-maksun rinnalle, ai kun kiva. No, kai se on sitten ajettava kilvettömällä laitteella. Lisäksi, mitkä ajoneuvot olisi rajoitettava? Moottoripyöräni mitattu huippunopeus taisi olla 285km/h ja autoni 195km/h. En muuten takuuvarmasti laita kumpaankaan kahta tuhatta euroa maksavaa rajoitinta. Eipä ole opiskelijaraukalla edes varaa moiseen. Ja kuinka kauan tällaiset rajoittimet olisivat toiminnallisia? Tehtaiden "murtamattomat" rajoittimet yleensä murretaan noin vartissa. Rekoissa rajoittimet pysyvät murtamattomina vain siksi, että ajopiirtureiden tietoja tarkkaillaan, ja yritykselle asiasta kiinni jääminen ei ole kovin mukavaa.
Toivon mukaan koko pelleily tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa ja omaan typeryyteensä. Suuremmalti hyvää tehtäisiin liikenteen turvallisuudelle parantamalla liikenteen sujuvuutta valo-ohjausjärjestelmien järkeistämisellä, yms., kuin ihmisiä simputtamalla nykyisellä tavalla. Tätä ei vain haluta tehdä, koska se maksaisi rahaa, eikä näkyisi sakkotuloina. Pitkällä tähtäimellä tosin voisi käydä niin, että nyky-"tutkijat" joutuisivat muuttamaan käsityksiään ja liikenneturva paranisi vaikka liikenteen keskinopeus kasvaisi. Ruuhkissa tapahtuu paljon pikku peltikolareita, jotka kuitenkin johtuvat nimenomaan liikenteen takkuamisesta, eivätkä todellakaan nopeuksista, jotka ovat maksimissaankin 40km/h luokkaa. Tällainen todellisuus ei tietenkään päättäville kukkahatuille kelpaa, kyllä sen on johduttava nopeudesta.
Nollatoleranssin suhteen olen vannonut lähipiirilleni, ja vannon tässä seuraavaa: Mikäli menetän korttini useiden muutaman kilometritunnin ylitysten takia, vannon ajavani sitten kortitta. Siihen kohtaan nimittäin loppuu tämän miehen sinisilmäisyys. Järjettömiä rangaistuksia ja lakeja ei nimittäin tule hyväksyä, tai neuvostoliitto ja Orwellin dystopia ovat lähempänä kuin luulemmekaan, jos vain annamme joka kerta periksi.
lauantai 23. toukokuuta 2009
Ammutaanpa Bobrikov
Ruukinmatruuna käsittelee blogikirjoituksessaan lähiaikoina mieltäni painaneesta asiaa. Teksti lähinnä sivuaa aihetta, mahdollista väkivaltaista kansannousua.
Olen jo pitkään kummastellut suomalaisten suoranaista sisuttomuutta vallanpitäjien harjoittaman sortopolitiikan alla. Kansanedustajat harvoin ajavat kansan etua, vaikka nimestä näin voisikin päätellä. Sananvapauden alasajo, näennäisdemokratian ylläpito merkityksettömine konsensusvaaleineen, todellisten ongelmien vaikeneminen kuoliaaksi, mitättömien ongelmien suurenteleminen (nollatoleranssi liikenteessä tästä hyvänä esimerkkinä), typerät YLE-verot, kansan vallan myyminen Brysseliin Lissabonin sopimuksen kritiikittömänä hyväksymisenä... Lista voisi jatkua vieläkin. Tärkeintä tässä on se, että alkaa olla vaikea nähdä eroa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Eurosto-Suomen välillä. Ehkä viimeisenä erona se, ettei meillä ole keskitysleirejä tai joukkoteloituksia. Vielä.
Yhä kasvava osa sukupolvestani alkaa olla menetetty. En tunne montaakaan ihmistä, jotka enää uskoisivat siihen, että suomalaisen näennäisdemokratian keinoin voisi vaikuttaa yhtään mihinkään. Joka tapauksessa eduskuntaan tai kaupunginvaltuustoihin kerääntyy epäpäteviä mulkkuja, jotka sitten jatkavat edellisten viitoittamalla tiellä, jolla äänestäjät hyppivät milloin kenenkin pillin mukaan. Pääasia on se, ettei kukaan käytä vahingossakaan omia aivojaan, sillä virkamies tietää paremmin.
Tilanne on eskaloitunut siihen pisteeseen, että koko yhteiskuntarakenne olisi laitettava puhtaaksi. Liikaa byrokratiaa, liikaa tarpeettomia säädöksiä, liikaa pikkuvirkamiehiä joiden tehtävänä on siirtää paperia A kasasta B kasaan C ja lisätä siihen leima D. Tai sitten hyppyyttää työtöntä X luukulta 203 luukulle 457 josta sitten toisen toimiston kautta luukulle B42. Kansanedustajat vuodesta toiseen nostavat palkkojaan kysymättä asiasta työnantajaltaan: kansalta. Anekauppaan käytetään kasvavia summia piittaamatta valtionvelasta tilanteessa jossa alamäki vain jyrkkenee. Suomen tiestö on rapakunnossa, vaikka autoilua verotetaankin ihan mukavasti. Terveydenhuollosta ei enää viitsi edes puhua, se on surkeaa. Oppilaitoksia halutaan yhtiöittää ja säätiöittää vaikka on sanomattakin selvää että todellinen opetus kärsii tästä. Suomalaiselle ei ropoakaan irtoa, mutta laittomasti maahantulleille pakolaisille olisi löydyttävä loputtomat määrät rahaa. Ei näin.
Kun tähän ynnää vielä lisäksi Lissabonin sopimuksen aikanaan tuoman muutoksen - vallan lopullisen siirtymisen Brysseliin mahdollisimman kauas kansalaisesta - ei voi kuin todeta seuraavaa: Ihmisellä on kolmisen mahdollisuutta, jos tahtoo elämäänsä elää:
Matti Vanhasen hallitusten suorittama aggressiivinen monikulttuuristamis- ja eurooppalaistamispolitiikka on oikeastaan ihan käypäisesti verrattavissa siihen venäläistämispolitiikkaan, jonka ikonina oli kenraalikuvernööri Bobrikov. No, kansasta on jo sisu piiskattu niin tehokkaasti pois, etten oikeasti usko mistään nousevan uutta Eugen Schaumania ampumaan nykypolitiikan hieman epäsuotuisaan valoon joutunutta johtotähteä. Toisaalta, jos siitä neljä vuotta saisi kakkua ja istuisi kaksi ensikertalaisena, voisi se monelle olla kohta ihan käypäinen vaihtoehto.
Kansannousua ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut, eikä tulekaan tapahtumaan, ennen kuin jostain nousee uusi, selkeä ideologia, jonka suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehittää, tai kunnes hallituksemme sortopolitiikka syvenee liiaksi. Toistaiseksi olemme melko mukisematta luopuneet oikeuksistamme, ja noudattaneet mitä tahansa lakia, vaikka itseasiassa johtajillemme edes perustuslaki ei ole pyhä. Mutta mistä ideologia? Kommunismi on jo haudattu ja hyvä niin, muttei kasinokapitalismikaan toimi. Ihmiskasvoinen kapitalismi ja Helsingin kevät?
Vallankumous vaatii kolme asiaa: ideologian, vahvan ja karismaattisen johtajan, ja syvät pettyneiden ihmisten rivit, jotka ovat valmiita taistelemaan viimeiseen mieheen asti, sillä se on viimeinen toivo. Viimeksimainittu meillä olisi jo, enää puuttuisi ideologia ja johtaja. Sopii toivoa, että nouseva ideologia ei ole sellainen perinteinen saksalainen juttu, tai edes sen ihmeemmin mikään kommunismin muoto. Stalinismin rikokset ovat vieläkin hieman hämärän peitossa, mutta Leniniin ja Staliniin verrattuna Hitler oli aika enkeli.
Valta tulisi palauttaa kansalle, jolta se on riistetty kieroin puhein ja pintakultaisin teoin. Tämä tapahtuu joko järjestelmän muuttaessa itseään, tai kansan pyyhkiessä riistäjät tieltään. Nykymeininki ei käy.
Ero suomalaisen ja ranskalaisen välillä on siinä, että ranskalaisella on perinne, joka pistää sen kadulle marssimaan ja polttamaan autoja vähän pienemmästäkin. Päättäjät pidetään edes hieman varpaillaan, ja toisaalta hermot tulevat tuuletetuiksi. Suomalainen taas nielee paskaa loputtomiin, kunnes lopulta käy sille hermoille se loputon uloste, ja sitten lätisee.
Piffaisko joku lentolipun Australiaan? Voin mennä sinne odottelemaan, kunnes homma on hoidettu.
- MK
Olen jo pitkään kummastellut suomalaisten suoranaista sisuttomuutta vallanpitäjien harjoittaman sortopolitiikan alla. Kansanedustajat harvoin ajavat kansan etua, vaikka nimestä näin voisikin päätellä. Sananvapauden alasajo, näennäisdemokratian ylläpito merkityksettömine konsensusvaaleineen, todellisten ongelmien vaikeneminen kuoliaaksi, mitättömien ongelmien suurenteleminen (nollatoleranssi liikenteessä tästä hyvänä esimerkkinä), typerät YLE-verot, kansan vallan myyminen Brysseliin Lissabonin sopimuksen kritiikittömänä hyväksymisenä... Lista voisi jatkua vieläkin. Tärkeintä tässä on se, että alkaa olla vaikea nähdä eroa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Eurosto-Suomen välillä. Ehkä viimeisenä erona se, ettei meillä ole keskitysleirejä tai joukkoteloituksia. Vielä.
Yhä kasvava osa sukupolvestani alkaa olla menetetty. En tunne montaakaan ihmistä, jotka enää uskoisivat siihen, että suomalaisen näennäisdemokratian keinoin voisi vaikuttaa yhtään mihinkään. Joka tapauksessa eduskuntaan tai kaupunginvaltuustoihin kerääntyy epäpäteviä mulkkuja, jotka sitten jatkavat edellisten viitoittamalla tiellä, jolla äänestäjät hyppivät milloin kenenkin pillin mukaan. Pääasia on se, ettei kukaan käytä vahingossakaan omia aivojaan, sillä virkamies tietää paremmin.
Tilanne on eskaloitunut siihen pisteeseen, että koko yhteiskuntarakenne olisi laitettava puhtaaksi. Liikaa byrokratiaa, liikaa tarpeettomia säädöksiä, liikaa pikkuvirkamiehiä joiden tehtävänä on siirtää paperia A kasasta B kasaan C ja lisätä siihen leima D. Tai sitten hyppyyttää työtöntä X luukulta 203 luukulle 457 josta sitten toisen toimiston kautta luukulle B42. Kansanedustajat vuodesta toiseen nostavat palkkojaan kysymättä asiasta työnantajaltaan: kansalta. Anekauppaan käytetään kasvavia summia piittaamatta valtionvelasta tilanteessa jossa alamäki vain jyrkkenee. Suomen tiestö on rapakunnossa, vaikka autoilua verotetaankin ihan mukavasti. Terveydenhuollosta ei enää viitsi edes puhua, se on surkeaa. Oppilaitoksia halutaan yhtiöittää ja säätiöittää vaikka on sanomattakin selvää että todellinen opetus kärsii tästä. Suomalaiselle ei ropoakaan irtoa, mutta laittomasti maahantulleille pakolaisille olisi löydyttävä loputtomat määrät rahaa. Ei näin.
Kun tähän ynnää vielä lisäksi Lissabonin sopimuksen aikanaan tuoman muutoksen - vallan lopullisen siirtymisen Brysseliin mahdollisimman kauas kansalaisesta - ei voi kuin todeta seuraavaa: Ihmisellä on kolmisen mahdollisuutta, jos tahtoo elämäänsä elää:
- Hankkia sellainen varallisuus, ettei yhteiskunnasta tarvitse välittää. Valitettavasti Liliuksia ei Suomeen kauheasti mahdu.
- Muuttaa jonnekin EU-alueen ulkopuolelle. EU:n sisäpuolella liikkuminen kun on turhaa, sillä asiat ovat kohta kaikkialla Euroopassa yhtä lailla päin helvettiä. Demokraattinen Eurooppa: Asioista äänestetään niin kauan kun tulos on "oikea" (Irlanti).
- Nousta kapinaan. Ja tällä tarkoitan järjestäytynyttä aseistettua vallankaappausta. Hetki hetkeltä se piste lähestyy, kun kansan mitta tulee täyteen. Ja sen tapahtuessa en usko Suomen hallitukselta löytyvän bolshevikkihallituksen kaltaista voimaa tuhansien kapinoiden taltuttamiseen.
Matti Vanhasen hallitusten suorittama aggressiivinen monikulttuuristamis- ja eurooppalaistamispolitiikka on oikeastaan ihan käypäisesti verrattavissa siihen venäläistämispolitiikkaan, jonka ikonina oli kenraalikuvernööri Bobrikov. No, kansasta on jo sisu piiskattu niin tehokkaasti pois, etten oikeasti usko mistään nousevan uutta Eugen Schaumania ampumaan nykypolitiikan hieman epäsuotuisaan valoon joutunutta johtotähteä. Toisaalta, jos siitä neljä vuotta saisi kakkua ja istuisi kaksi ensikertalaisena, voisi se monelle olla kohta ihan käypäinen vaihtoehto.
Kansannousua ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut, eikä tulekaan tapahtumaan, ennen kuin jostain nousee uusi, selkeä ideologia, jonka suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehittää, tai kunnes hallituksemme sortopolitiikka syvenee liiaksi. Toistaiseksi olemme melko mukisematta luopuneet oikeuksistamme, ja noudattaneet mitä tahansa lakia, vaikka itseasiassa johtajillemme edes perustuslaki ei ole pyhä. Mutta mistä ideologia? Kommunismi on jo haudattu ja hyvä niin, muttei kasinokapitalismikaan toimi. Ihmiskasvoinen kapitalismi ja Helsingin kevät?
Vallankumous vaatii kolme asiaa: ideologian, vahvan ja karismaattisen johtajan, ja syvät pettyneiden ihmisten rivit, jotka ovat valmiita taistelemaan viimeiseen mieheen asti, sillä se on viimeinen toivo. Viimeksimainittu meillä olisi jo, enää puuttuisi ideologia ja johtaja. Sopii toivoa, että nouseva ideologia ei ole sellainen perinteinen saksalainen juttu, tai edes sen ihmeemmin mikään kommunismin muoto. Stalinismin rikokset ovat vieläkin hieman hämärän peitossa, mutta Leniniin ja Staliniin verrattuna Hitler oli aika enkeli.
Valta tulisi palauttaa kansalle, jolta se on riistetty kieroin puhein ja pintakultaisin teoin. Tämä tapahtuu joko järjestelmän muuttaessa itseään, tai kansan pyyhkiessä riistäjät tieltään. Nykymeininki ei käy.
Ero suomalaisen ja ranskalaisen välillä on siinä, että ranskalaisella on perinne, joka pistää sen kadulle marssimaan ja polttamaan autoja vähän pienemmästäkin. Päättäjät pidetään edes hieman varpaillaan, ja toisaalta hermot tulevat tuuletetuiksi. Suomalainen taas nielee paskaa loputtomiin, kunnes lopulta käy sille hermoille se loputon uloste, ja sitten lätisee.
Piffaisko joku lentolipun Australiaan? Voin mennä sinne odottelemaan, kunnes homma on hoidettu.
- MK
perjantai 8. toukokuuta 2009
Koulukiusaus kasvattaa virkamiehen?
Onpa tässä pohdituttanut. Että mikä meitä, ja eritoten virkamiehiämme vaivaa. Kun katselee Suomen valtion harjoittamaa hallintapolitiikkaa kansalaisiinsa nähden, ei voi olla näkemättä sen taipuvaisuutta sanelemiseen ja kyykyttämiseen. Hyvänä esimerkkinä tämä uusin keksintö, nollatoleranssi liikenteen nopeusvalvonnassa. Kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää heti, että todellista parannusta liikenneturvallisuuteen ei saada, mutta tällä väitetään saavutettavan 13 miljoonan euron säästöt. Puhumattakaan arvioiduista 40 miljoonan euron sakkotuloista.
Puuttumatta vielä tällä kertaa enempää tuohon poliisiylijohdon ja virkamiesten aivopieruun/rahankeruuautomaattiin, aion tässä pohdiskella sekä virkamiesten yleistä olemusta että valtion tarkoitusta ja oikeutusta.
Virkamiesten päätöksiä ja toimintaa tarkastellessa nimittäin juolahtaa väkisinkin ihmisellä mieleen sellainen, että tännekö ne koulukiusatut ovat tulleet kostamaan? Juuri tällaiset "liikenneturvallisuutta parantavat" päätökset, muukin selkeästi valvontayhteiskuntaan viittaavat toimet, ihmisten hyppyyttäminen taloudellisen hädän edessä byrokraatilta toiselle... Tosiaan! Tännehän ovat päätyneet kaikki ne, joita yläasteella on potkittu päähän! Noissa hommissahan saa kostaa kokemansa vääryyden koko Suomen kansalle!
Siitä taas tullaan aasiakaan kestämättömän sillan yli siihen, mikä itseasiassa on valtion olemassaolon tarkoitus? Tilannehan on nyt se, että valtio kyykyttää kansalaisiaan, nyhtää heiltä rahaa vastineeksi siitä, että käsiimme jää yhä surkeammaksi rapistuva infra; terveydenhuolto, vanhustenhuolto, tiestö, koulutus - kaikki tuo on oikeastaan jo koko lailla irvikuva siitä, mitä alunperin on haettu. Sen sijaan eduskuntamme katsoo kerrasta toiseen olevansa oikeutettu parempaan palkkaan, alati kasvavaan anekauppaan (kehitysapu), jolla rahoitetaan Somalian sotaa ja Afganistaniin porttola tai kaksi. Kyse on valtion rahoista, tekevät niillä mitä haluavat. Eikä muuten ole! Ilman kansaa kun ei ole valtiota, ilman kansaa ei verotuloja. Valtio koostuu kansalaisista, ja valtion rahat ovat kansalaisten rahoja. Me maksamme koko lystin, mutta meiltä ei vaivauduta kysymään mielipidettämme oikeastaan mihinkään. Keskeneräisistä asioista ei saa puhua. Mistään ei saa puhua. Reichsführer tietää.
Kysyn vain, missä on tällaisen valtion oikeutus? Mikä saa meidät maksamaan kiusaajallemme vuodesta toiseen näinkin nurisematta? Miksemme vaadi - tai emme edes saisi vaatia - rahoillemme vastinetta? Olemmehan itseasiassa valtio-nimisen kokonaisuuden asiakkaita. Maksamme veroja, sakkoja, rapsuja ynnä televisiomaksuja saamistamme palveluista. Kaikesta päätellen palvelut ovat suunnatut BDSM-seksiin taipuvaisen pariskunnan alistuvalle osapuolelle.
Olisiko siis aika ryhtyä vaatimaan valtiolta tulosvastuuta! Eihän yritysmaailmassakaan tällainen peli toimisi! Tulos tai ulos, siinä pelin henki. Kyllähän vapaillakin markkinoilla paska myy, muttei yhtä hyvin kuin vastaavan hintainen parempi tuote. Valtiomarkkinoilla valitettavasti markkinat eivät ole tyystin vapaat, vaan tuotetta vaihtaessa pitää täytellä kaikenmaailman kansalaisuusanomuksia ynnä muita kivoja lomakkeita - taas kerran byrokraattien riemuksi. Asiakasta kustaan silmään hirveällä paineella, ja tämä vielä kiittää ja kumartaa, että onpa "jumalauta, lottovoitto syntyä Suomeen!". Tai oikeastaan yhtään mihinkään päin Euvostoliittoa sen ihmeemmin.
Ihminen ei oikeastaan tarvitsisi valtioita, mutta helpottavathan ne kummasti elämää. Mutta silti valtion asiakkaalla pitäisi olla hieman enemmän oikeutta määritellä tuotteen sisältöä. Tällä hetkellä taas homma toimii huumediilereiden otteilla. Suomessakin valtiolla on paitsi alkoholimonopoli, myös väkivallan monopoli.
Pahasti ovat asiat menneet persieelleen. Meidän kansalaisina pitäisi laatia valtiolle vaatimusmäärittely, jossa käydään läpi haluamamme ominaisuudet tuotteesta, jonka edustajistomme sitten suunnittelee ja toteuttaa. Maksamme siitä sitten edustajiston vaatiman summan. Ei niin, että meiltä vaaditaan tuhkatkin pesästä, jonka jälkeen käteen jää hatullinen paskaa. Ja se hatullinen on muuten sitten lounaasi, ja siitä pitäisi riittää koko kuukaudeksi.
Jotenkin huomaa, että politiikkaan päätyvät ne, joilla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä vapaassa maailmassa.
- MK
Puuttumatta vielä tällä kertaa enempää tuohon poliisiylijohdon ja virkamiesten aivopieruun/rahankeruuautomaattiin, aion tässä pohdiskella sekä virkamiesten yleistä olemusta että valtion tarkoitusta ja oikeutusta.
Virkamiesten päätöksiä ja toimintaa tarkastellessa nimittäin juolahtaa väkisinkin ihmisellä mieleen sellainen, että tännekö ne koulukiusatut ovat tulleet kostamaan? Juuri tällaiset "liikenneturvallisuutta parantavat" päätökset, muukin selkeästi valvontayhteiskuntaan viittaavat toimet, ihmisten hyppyyttäminen taloudellisen hädän edessä byrokraatilta toiselle... Tosiaan! Tännehän ovat päätyneet kaikki ne, joita yläasteella on potkittu päähän! Noissa hommissahan saa kostaa kokemansa vääryyden koko Suomen kansalle!
Siitä taas tullaan aasiakaan kestämättömän sillan yli siihen, mikä itseasiassa on valtion olemassaolon tarkoitus? Tilannehan on nyt se, että valtio kyykyttää kansalaisiaan, nyhtää heiltä rahaa vastineeksi siitä, että käsiimme jää yhä surkeammaksi rapistuva infra; terveydenhuolto, vanhustenhuolto, tiestö, koulutus - kaikki tuo on oikeastaan jo koko lailla irvikuva siitä, mitä alunperin on haettu. Sen sijaan eduskuntamme katsoo kerrasta toiseen olevansa oikeutettu parempaan palkkaan, alati kasvavaan anekauppaan (kehitysapu), jolla rahoitetaan Somalian sotaa ja Afganistaniin porttola tai kaksi. Kyse on valtion rahoista, tekevät niillä mitä haluavat. Eikä muuten ole! Ilman kansaa kun ei ole valtiota, ilman kansaa ei verotuloja. Valtio koostuu kansalaisista, ja valtion rahat ovat kansalaisten rahoja. Me maksamme koko lystin, mutta meiltä ei vaivauduta kysymään mielipidettämme oikeastaan mihinkään. Keskeneräisistä asioista ei saa puhua. Mistään ei saa puhua. Reichsführer tietää.
Kysyn vain, missä on tällaisen valtion oikeutus? Mikä saa meidät maksamaan kiusaajallemme vuodesta toiseen näinkin nurisematta? Miksemme vaadi - tai emme edes saisi vaatia - rahoillemme vastinetta? Olemmehan itseasiassa valtio-nimisen kokonaisuuden asiakkaita. Maksamme veroja, sakkoja, rapsuja ynnä televisiomaksuja saamistamme palveluista. Kaikesta päätellen palvelut ovat suunnatut BDSM-seksiin taipuvaisen pariskunnan alistuvalle osapuolelle.
Olisiko siis aika ryhtyä vaatimaan valtiolta tulosvastuuta! Eihän yritysmaailmassakaan tällainen peli toimisi! Tulos tai ulos, siinä pelin henki. Kyllähän vapaillakin markkinoilla paska myy, muttei yhtä hyvin kuin vastaavan hintainen parempi tuote. Valtiomarkkinoilla valitettavasti markkinat eivät ole tyystin vapaat, vaan tuotetta vaihtaessa pitää täytellä kaikenmaailman kansalaisuusanomuksia ynnä muita kivoja lomakkeita - taas kerran byrokraattien riemuksi. Asiakasta kustaan silmään hirveällä paineella, ja tämä vielä kiittää ja kumartaa, että onpa "jumalauta, lottovoitto syntyä Suomeen!". Tai oikeastaan yhtään mihinkään päin Euvostoliittoa sen ihmeemmin.
Ihminen ei oikeastaan tarvitsisi valtioita, mutta helpottavathan ne kummasti elämää. Mutta silti valtion asiakkaalla pitäisi olla hieman enemmän oikeutta määritellä tuotteen sisältöä. Tällä hetkellä taas homma toimii huumediilereiden otteilla. Suomessakin valtiolla on paitsi alkoholimonopoli, myös väkivallan monopoli.
Pahasti ovat asiat menneet persieelleen. Meidän kansalaisina pitäisi laatia valtiolle vaatimusmäärittely, jossa käydään läpi haluamamme ominaisuudet tuotteesta, jonka edustajistomme sitten suunnittelee ja toteuttaa. Maksamme siitä sitten edustajiston vaatiman summan. Ei niin, että meiltä vaaditaan tuhkatkin pesästä, jonka jälkeen käteen jää hatullinen paskaa. Ja se hatullinen on muuten sitten lounaasi, ja siitä pitäisi riittää koko kuukaudeksi.
Jotenkin huomaa, että politiikkaan päätyvät ne, joilla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä vapaassa maailmassa.
- MK
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Selityksiä, selityksiä
Jostain merkillisestä syystä koen olevani velvoitettu pieneen selontekoon aloitustani seuranneesta pitkästä hiljaisuudesta. Yksityiselämän kiireiden lisäksi siihen on vaikuttanut niin suunnattomaksi paisunut poliittinen vitutus, ettei kirjoittamisesta olisi tullut mitään pannuni kiehuessa näppäimistölle. Lisäksi yritän välttää beetasalpaajien tarvetta näin nuorella iällä, ja jos joku on omiaan nostamaan verenpainetta, se on politiikan seuraaminen.
Lex Thors meni läpi, Lex Nokia meni läpi, sananvapaus on vaakalaudalla, valtakunnassa kaikki päin seiniä työmarkkinoita myöden; keksi tässä sitten syytä hymyillä. Kaiken muun kukkuraksi poliisi alkaa syksyllä kyttäämään ylinopeuksia ja varoittelemaan jo muutaman kilometritunnin ylityksistä kirjallisesti. Tai niin ainakin uhkaillaan. Liikenneturvallisuus varmasti paranee tällä tempauksella aivan päättömästi ja kaikki tulee taas olemaan hyvin.
Lex Thors meni läpi, Lex Nokia meni läpi, sananvapaus on vaakalaudalla, valtakunnassa kaikki päin seiniä työmarkkinoita myöden; keksi tässä sitten syytä hymyillä. Kaiken muun kukkuraksi poliisi alkaa syksyllä kyttäämään ylinopeuksia ja varoittelemaan jo muutaman kilometritunnin ylityksistä kirjallisesti. Tai niin ainakin uhkaillaan. Liikenneturvallisuus varmasti paranee tällä tempauksella aivan päättömästi ja kaikki tulee taas olemaan hyvin.
Olen tässä parin viime viikon ajan yrittänyt käydä läpi päässäni, miten hallituksemme ja eduskuntamme on viime aikoina toiminut kansan eduksi. Siis miten päätöksenteossaan olisivat parantaneet kansalaisten oloja ja elämää. En ole keksinyt kuin taannoisen opintorahan ja asumislisän noston, ja elinkustannusten kohottua parin viime vuoden aikana nekin ovat jo monasti ulosmitatut. Keppiä onkin sitten tullut oikein urakalla. Kansantaloutta halutaan kuormittaa anekaupalla entistä avokätisemmin.
Tämä on mielestäni hassua siksi, että kyseessähän ovat meidän valitsemamme, meidän maksamamme kansanedustajat. Ei siis muiden kansojen edusmiehet, vaan meidän edustajamme. Tilanteessa, jossa meidän kansana pitäisi häikäilemättömästi pitää omista eduistamme huoli - eivät sitä nimittäin Ranskalaiset tai Italialaisetkaan tee - myymme vähänkin valtamme (Lissabonin sopimus l. EU:n perustuslaki) Brysseliin.
Päätelmäni ovat usein johtaneet siihen umpikujaan, etten enää tiedä, pitäisikö yrittää jotenkin vaikuttaa, vaiko luovuttaa, jättää uppoava laiva ja muuttaa jonnekin EU:n ulkopuolelle. Eri asia on sitten, että onko se ruoho sen vihreämpää sielläkään, mutta kohta on pakko yrittää.
Blogissaan Eija-Riitta Korhola pohtii syitä EU:n perustuslain hylkäämiselle Irlannissa. On hämmentävää huomata, että omassa EU-huumassaan tietyt ihmiset eivät todellakaan näe sitä vaihtoehtoa, että EU:n perustuslakia ei vain haluta! Kyllä minua ainakin huolestuttaa ihan todellisuudessa juuri se, että tuon sopimuksen myötä loputkin vallanrippeet joita meillä on, valuvat Brysseliin entistä kauemmas kansalaisesta. Irlannin farssi kertoo aika hyvin siitä, mitä demokratia todella tarkoittaa: ei mitään!
Pohdimme muuten ajatusleikkinä tuossa sellaista, että hankkisimme vaikkapa 50 000 nimeä adressiin, jossa pyydettäisiin USA:n presidenttiä Barack Obamaa tuomaan hieman demokratiaa tännekin, kun ei sitä meilläkään oikein ole, ja sitten lähettäisimme tuon adressin Valkoiseen Taloon. Päädyimme siihen lopputulokseen, että tokkopa tuo edes ylittäisi uutiskynnystä.
Neuvostoliitto pysyi kasassa pakkokeinojen - Tshekojen, NKVD:n, KGB:n, jne. - voimalla. Ja vodkan. Kannattaisi siis Suomessakin välittömästi laillistaa kannabis, tai ainakin sen kotikasvatus. Nimittäin pilvessä tätä kansaa ei ainakaan sitten vituttaisi niin paljoa, kun sitä poljetaan maahan, kastroidaan ja huorataan Eurooppaan.
Tämä on mielestäni hassua siksi, että kyseessähän ovat meidän valitsemamme, meidän maksamamme kansanedustajat. Ei siis muiden kansojen edusmiehet, vaan meidän edustajamme. Tilanteessa, jossa meidän kansana pitäisi häikäilemättömästi pitää omista eduistamme huoli - eivät sitä nimittäin Ranskalaiset tai Italialaisetkaan tee - myymme vähänkin valtamme (Lissabonin sopimus l. EU:n perustuslaki) Brysseliin.
Päätelmäni ovat usein johtaneet siihen umpikujaan, etten enää tiedä, pitäisikö yrittää jotenkin vaikuttaa, vaiko luovuttaa, jättää uppoava laiva ja muuttaa jonnekin EU:n ulkopuolelle. Eri asia on sitten, että onko se ruoho sen vihreämpää sielläkään, mutta kohta on pakko yrittää.
Blogissaan Eija-Riitta Korhola pohtii syitä EU:n perustuslain hylkäämiselle Irlannissa. On hämmentävää huomata, että omassa EU-huumassaan tietyt ihmiset eivät todellakaan näe sitä vaihtoehtoa, että EU:n perustuslakia ei vain haluta! Kyllä minua ainakin huolestuttaa ihan todellisuudessa juuri se, että tuon sopimuksen myötä loputkin vallanrippeet joita meillä on, valuvat Brysseliin entistä kauemmas kansalaisesta. Irlannin farssi kertoo aika hyvin siitä, mitä demokratia todella tarkoittaa: ei mitään!
Pohdimme muuten ajatusleikkinä tuossa sellaista, että hankkisimme vaikkapa 50 000 nimeä adressiin, jossa pyydettäisiin USA:n presidenttiä Barack Obamaa tuomaan hieman demokratiaa tännekin, kun ei sitä meilläkään oikein ole, ja sitten lähettäisimme tuon adressin Valkoiseen Taloon. Päädyimme siihen lopputulokseen, että tokkopa tuo edes ylittäisi uutiskynnystä.
Neuvostoliitto pysyi kasassa pakkokeinojen - Tshekojen, NKVD:n, KGB:n, jne. - voimalla. Ja vodkan. Kannattaisi siis Suomessakin välittömästi laillistaa kannabis, tai ainakin sen kotikasvatus. Nimittäin pilvessä tätä kansaa ei ainakaan sitten vituttaisi niin paljoa, kun sitä poljetaan maahan, kastroidaan ja huorataan Eurooppaan.
Nallekarkit ja sananvapaus
"Tasan ei käy nallekarkit" on ainakin usein minun sukupolveni suusta kuultu lausahdus. Sehän on tietysti mukaelma eräästä paljon vanhemmasta sanonnasta. Joka on seurannut uutisia viime päivinä, on saanut todeta tämän saman vanhan tosiasian jälleen kerran, ja tällä kertaa se koskee - mitäs muutakaan - sananvapautta. Yleensäkin asiasta on kiistelty ja keskusteltu lähiaikoina useassakin yhteydessä, kun sananvapauden todellinen tila alkaa käymään ilmeiseksi: mitä pidämme ihmisoikeutena, mitä perustuslakiimme on kirjattu, ei olekaan niin ehdotonta kuin mitä olemme ymmärtäneet, ja mitä sana itsessään antaa ymmärtää.
Kyse on tietysti, taas kerran, Jussi Halla-Ahosta. Nyt kävi ilmeisesti niin, että Halla-Aholla ei ole vapautta esittää internetissä suhteellisen perusteltuja näkemyksiään maahanmuuttoasioista, mutta YLE saa kutsua tohtori Halla-Ahoa "rotutohtoriksi". No, perusteluthan ovat todella läpinäkyvät, tai ainakin minulle sana rotutohtori tuo mieleen erään kolmannessa valtakunnassa vaikuttaneen tohtori J. Mengelen, enkä varmaankaan ole aivan yksin mielleyhtymineni. Toki, sana rotutohtori voisi olla samanlainen ilmaisu, kuin esimerkiksi rotunainen tai rotukissa, joissa molemmissa tarkoitetaan poikkeuksellisen "laadukasta" yksilöä lajissaan, jolloin nimitys olisi kaikkea paitsi loukkaava. Niinpä niin. "Halla-aho on tohtori, ja hän on poliitikkona esittänyt voimakkaita mielipiteitä maahanmuutto- ja rotuasioissa.", siispä hänet voi mukavasti rinnastaa Mengeleen.
Tai sitten olenkin hyväuskoinen. Vedänkin siis samanlaisen kielikuvan: saksankielessä sana reich tarkoittaa valtiota, ja sana führer tarkoittaa johtajaa. Nämä voidaan mukavasti yhdistää, hieman kuten esimerkiksi sanassa geschäftsführer. Meillähän on esimerkiksi Matti Vanhanen, joka periaatteessa pääministerinämme on valtionjohtaja joten syyttäjän ja tutkinnanjohtajan perusteluilla on siis täysin luvallista kutsua häntä Reichsführer Matti Vanhaseksi. Noin.
"Miten Italian median tilanne eroaa muinaisesta Neuvostoliitosta, jossa myöskin kansakunnan johto oli median arvostelun ulkopuolella eivätkä viestinnän ammattilaiset saaneet tehdä työtään vapaasti?", kysyy Vesa Hack Uuden Suomen blogissaan koskien Berlusconin uusinta heittoa Suomesta. No, heittohan oli mauton, mutta tulipa vain mieleeni, että mitenkäs muka meidän tilanteemme eroaa entisen Neuvostoliiton tilanteesta? Keskeneräisistä asioista ei saisi puhua, maahanmuutosta ei saisi puhua, mistään muusta kuin poliitikkojen toilailuista ei saisi puhua, eikä oikeastaan niistäkään.
Halla-Ahosta on vain tulossa pilkka joka saattaa vielä kaatua valtaeliitin omaan nilkkaan. Hyvää vauhtia hänestä ollaan tehtailemassa sananvapauden marttyyriä, mediakritiikin Jeesusta, joka osoittaa meille kuinka päin helvettiä asiat todella ovatkaan. Tätä viittaa hän ei varmaankaan ole harteilleen pyytänyt, mutta risti taitaa jo odottaa.
Kyse on tietysti, taas kerran, Jussi Halla-Ahosta. Nyt kävi ilmeisesti niin, että Halla-Aholla ei ole vapautta esittää internetissä suhteellisen perusteltuja näkemyksiään maahanmuuttoasioista, mutta YLE saa kutsua tohtori Halla-Ahoa "rotutohtoriksi". No, perusteluthan ovat todella läpinäkyvät, tai ainakin minulle sana rotutohtori tuo mieleen erään kolmannessa valtakunnassa vaikuttaneen tohtori J. Mengelen, enkä varmaankaan ole aivan yksin mielleyhtymineni. Toki, sana rotutohtori voisi olla samanlainen ilmaisu, kuin esimerkiksi rotunainen tai rotukissa, joissa molemmissa tarkoitetaan poikkeuksellisen "laadukasta" yksilöä lajissaan, jolloin nimitys olisi kaikkea paitsi loukkaava. Niinpä niin. "Halla-aho on tohtori, ja hän on poliitikkona esittänyt voimakkaita mielipiteitä maahanmuutto- ja rotuasioissa.", siispä hänet voi mukavasti rinnastaa Mengeleen.
Tai sitten olenkin hyväuskoinen. Vedänkin siis samanlaisen kielikuvan: saksankielessä sana reich tarkoittaa valtiota, ja sana führer tarkoittaa johtajaa. Nämä voidaan mukavasti yhdistää, hieman kuten esimerkiksi sanassa geschäftsführer. Meillähän on esimerkiksi Matti Vanhanen, joka periaatteessa pääministerinämme on valtionjohtaja joten syyttäjän ja tutkinnanjohtajan perusteluilla on siis täysin luvallista kutsua häntä Reichsführer Matti Vanhaseksi. Noin.
"Miten Italian median tilanne eroaa muinaisesta Neuvostoliitosta, jossa myöskin kansakunnan johto oli median arvostelun ulkopuolella eivätkä viestinnän ammattilaiset saaneet tehdä työtään vapaasti?", kysyy Vesa Hack Uuden Suomen blogissaan koskien Berlusconin uusinta heittoa Suomesta. No, heittohan oli mauton, mutta tulipa vain mieleeni, että mitenkäs muka meidän tilanteemme eroaa entisen Neuvostoliiton tilanteesta? Keskeneräisistä asioista ei saisi puhua, maahanmuutosta ei saisi puhua, mistään muusta kuin poliitikkojen toilailuista ei saisi puhua, eikä oikeastaan niistäkään.
Halla-Ahosta on vain tulossa pilkka joka saattaa vielä kaatua valtaeliitin omaan nilkkaan. Hyvää vauhtia hänestä ollaan tehtailemassa sananvapauden marttyyriä, mediakritiikin Jeesusta, joka osoittaa meille kuinka päin helvettiä asiat todella ovatkaan. Tätä viittaa hän ei varmaankaan ole harteilleen pyytänyt, mutta risti taitaa jo odottaa.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
"Kyse ei ole kalapalasta"
Mikko Välimaa kommentoi HS:n verkkosivuilla Vantaankosken tapahtumia otsikolla "Kyse ei ole kalapalasta". Ei niin, kyse ei enää ole kalapalasta. Kyse oli kalapalasta siinä vaiheessa, kun oppilas yritti ottaa yhtä ylimääräistä kalapuikkoa. Kolmen kalapuikon aterialle on muuten määritelmä nuoren nälkäisen miehenalun sanakirjassa: Laiha lohtu! Sama näkyy nimittäin myös ammattikorkeakoulujen ruokailussa: vaikka maksamme osuuden omasta ruokailustamme, emme saa kovinkaan häävöistä ateriaa eteemme, yleensä luokkaa viisi lihapullaa. Meneehän tuolla nälkä viideksi minuutiksi...
Mutta viime kädessä kyse ei ole edes ruoan määrästä. Välimaa väittää kommentissaan, etteivät koulut ylireagoi uhkiin. No, jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tuo on aivan täyttä paskapuhetta. Jos tilanne on missään vaiheessa päässyt eskaloitumaan siihen pisteeseen, että kolmetoistavuotiaan otettua yhden ylimääräisen kalapalan joudutaan kutsumaan poliisi paikalle, on koululla todellakin ylireagoitu. Kun muistelee itseään tuon ikäisenä, minulla siitä on vasta reilu vuosikymmen, on helppo ymmärtää kaverin kokema nöyryytys; otat yhden ylimääräisen kalapalan, opettaja riuhtoo safkasi lattialle ja käskee siivoamaan, ja sitten vielä kuraattorin puheillemenosta kun kieltäydyt, kutsutaan poliisi paikalle. Ihan oikeasti, jumalauta! Missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Mikä helvetti meitä riivaa, jos emme saa tuon ikäiselle järjellä ilman poliisin läsnäoloa perusteltua sitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa antaa sinulle nyt kuin kolme kalanpalaa?
Ymmärrän kyllä tämän valossa sen, että koululla reagoitiin kutsumalla taas poliisi paikalle, kun oppilas uudemman kerran esiintyi kouluruokailussa tällä kertaa käsiaseen näköisen sytyttimen kanssa. Typerä temppuhan tuo on, mutta entäs sitten oppilaan kokema nöyryytys? No, tässähän se sitten taas uusiutui, eli pakkasen puolelle meni tämäkin revanssi, vaikka kunnioitusta haettiin. Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelutapaukset varmasti käväisivät kaikkien muiden mielissä.
Voidaan kuitenkin miettiä, mitä tämä oppilas toistamiseen nöyryytettynä ajattelee? Pitääkö hän suomalaista yhteiskuntaa ja koululaitosta sekä poliisia ystävänään? Ei muuten varmasti pidä. Katson tapauksen vastedes menetetyksi, ja tämä tulee ihan vain osaamattomasta toiminnasta oppilasta kohtaan. En minäkään jaksaisi tällaista kunnioittaa, enkä muuten kunnioitakaan.
Jokelan jälkeen jäin odottamaan, koska seuraava tapaus tulisi. Kauhajoki sattui paljon aikasemmin, kuin uskalsinkaan uumoilla. Sen jälkeen "laittomia uhkauksia" sateli ympäri maatamme koululaitoksille. Jokelan jälkeen toivoin tosin, että seuraava tajuaisi edes olla murhaamatta viattomia, ja mennä pahantekoonsa kansallisen pahanolon lähteellemme, Arkadianmäelle. No, näin ei käynyt ja keskustelu keskittyy jeesusteluun aseiden pahuudesta. Aseet vain eivät tapa ihmisiä. Ihmiset tappavat ihmisiä, ja yleensä tappajilla on jonkinlainen sisäinen oikeutus teoilleen. Silti keskustelu on keskittynyt aseiden pahuuden ruotimiseen, vaikka metalliköntti ei sinällään omaa mitään moraalia. Eihän se voi, ei se ajattele. Ase ei tee kantajastaan mitään mitä hän ei jo ole. Tiedän tämän, olen ampunut käsiaseella ja kiväärillä jo hieman pienempänä, ja ymmärsin jo silloin, miksei niitä saa edes lataamattomina koskaan nostaa toista ihmistä kohden.
Surullisinta tässä kalajutussa on se, miten läjä aikuisia ihmisiä voikaan epäonnistua 13-vuotiaan kohdalla. Ja miten nämä väitetysti aikuiset ja ajattelukykyiset ihmiset voivat saada yhdestä helvetin kalapuikosta näin ison asian aikaiseksi. Herää kysymys, kuka tässä sitä holhoamista ja kasvatusta oikeasti tarvitseekaan? Jos Suomen tulevaisuutta kasvattamassa on näin kyvytön joukkio, kasvaa näistä nuorista vain isänmaamme epätoivo.
Mutta viime kädessä kyse ei ole edes ruoan määrästä. Välimaa väittää kommentissaan, etteivät koulut ylireagoi uhkiin. No, jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tuo on aivan täyttä paskapuhetta. Jos tilanne on missään vaiheessa päässyt eskaloitumaan siihen pisteeseen, että kolmetoistavuotiaan otettua yhden ylimääräisen kalapalan joudutaan kutsumaan poliisi paikalle, on koululla todellakin ylireagoitu. Kun muistelee itseään tuon ikäisenä, minulla siitä on vasta reilu vuosikymmen, on helppo ymmärtää kaverin kokema nöyryytys; otat yhden ylimääräisen kalapalan, opettaja riuhtoo safkasi lattialle ja käskee siivoamaan, ja sitten vielä kuraattorin puheillemenosta kun kieltäydyt, kutsutaan poliisi paikalle. Ihan oikeasti, jumalauta! Missä on ihmisten suhteellisuudentaju? Mikä helvetti meitä riivaa, jos emme saa tuon ikäiselle järjellä ilman poliisin läsnäoloa perusteltua sitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa antaa sinulle nyt kuin kolme kalanpalaa?
Ymmärrän kyllä tämän valossa sen, että koululla reagoitiin kutsumalla taas poliisi paikalle, kun oppilas uudemman kerran esiintyi kouluruokailussa tällä kertaa käsiaseen näköisen sytyttimen kanssa. Typerä temppuhan tuo on, mutta entäs sitten oppilaan kokema nöyryytys? No, tässähän se sitten taas uusiutui, eli pakkasen puolelle meni tämäkin revanssi, vaikka kunnioitusta haettiin. Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelutapaukset varmasti käväisivät kaikkien muiden mielissä.
Voidaan kuitenkin miettiä, mitä tämä oppilas toistamiseen nöyryytettynä ajattelee? Pitääkö hän suomalaista yhteiskuntaa ja koululaitosta sekä poliisia ystävänään? Ei muuten varmasti pidä. Katson tapauksen vastedes menetetyksi, ja tämä tulee ihan vain osaamattomasta toiminnasta oppilasta kohtaan. En minäkään jaksaisi tällaista kunnioittaa, enkä muuten kunnioitakaan.
Jokelan jälkeen jäin odottamaan, koska seuraava tapaus tulisi. Kauhajoki sattui paljon aikasemmin, kuin uskalsinkaan uumoilla. Sen jälkeen "laittomia uhkauksia" sateli ympäri maatamme koululaitoksille. Jokelan jälkeen toivoin tosin, että seuraava tajuaisi edes olla murhaamatta viattomia, ja mennä pahantekoonsa kansallisen pahanolon lähteellemme, Arkadianmäelle. No, näin ei käynyt ja keskustelu keskittyy jeesusteluun aseiden pahuudesta. Aseet vain eivät tapa ihmisiä. Ihmiset tappavat ihmisiä, ja yleensä tappajilla on jonkinlainen sisäinen oikeutus teoilleen. Silti keskustelu on keskittynyt aseiden pahuuden ruotimiseen, vaikka metalliköntti ei sinällään omaa mitään moraalia. Eihän se voi, ei se ajattele. Ase ei tee kantajastaan mitään mitä hän ei jo ole. Tiedän tämän, olen ampunut käsiaseella ja kiväärillä jo hieman pienempänä, ja ymmärsin jo silloin, miksei niitä saa edes lataamattomina koskaan nostaa toista ihmistä kohden.
Surullisinta tässä kalajutussa on se, miten läjä aikuisia ihmisiä voikaan epäonnistua 13-vuotiaan kohdalla. Ja miten nämä väitetysti aikuiset ja ajattelukykyiset ihmiset voivat saada yhdestä helvetin kalapuikosta näin ison asian aikaiseksi. Herää kysymys, kuka tässä sitä holhoamista ja kasvatusta oikeasti tarvitseekaan? Jos Suomen tulevaisuutta kasvattamassa on näin kyvytön joukkio, kasvaa näistä nuorista vain isänmaamme epätoivo.
Tilaa:
Kommentit (Atom)