Ammutaanpa Bobrikov

Ruukinmatruuna käsittelee blogikirjoituksessaan lähiaikoina mieltäni painaneesta asiaa. Teksti lähinnä sivuaa aihetta, mahdollista väkivaltaista kansannousua.

Olen jo pitkään kummastellut suomalaisten suoranaista sisuttomuutta vallanpitäjien harjoittaman sortopolitiikan alla. Kansanedustajat harvoin ajavat kansan etua, vaikka nimestä näin voisikin päätellä. Sananvapauden alasajo, näennäisdemokratian ylläpito merkityksettömine konsensusvaaleineen, todellisten ongelmien vaikeneminen kuoliaaksi, mitättömien ongelmien suurenteleminen (nollatoleranssi liikenteessä tästä hyvänä esimerkkinä), typerät YLE-verot, kansan vallan myyminen Brysseliin Lissabonin sopimuksen kritiikittömänä hyväksymisenä... Lista voisi jatkua vieläkin. Tärkeintä tässä on se, että alkaa olla vaikea nähdä eroa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Eurosto-Suomen välillä. Ehkä viimeisenä erona se, ettei meillä ole keskitysleirejä tai joukkoteloituksia. Vielä.

Yhä kasvava osa sukupolvestani alkaa olla menetetty. En tunne montaakaan ihmistä, jotka enää uskoisivat siihen, että suomalaisen näennäisdemokratian keinoin voisi vaikuttaa yhtään mihinkään. Joka tapauksessa eduskuntaan tai kaupunginvaltuustoihin kerääntyy epäpäteviä mulkkuja, jotka sitten jatkavat edellisten viitoittamalla tiellä, jolla äänestäjät hyppivät milloin kenenkin pillin mukaan. Pääasia on se, ettei kukaan käytä vahingossakaan omia aivojaan, sillä virkamies tietää paremmin.

Tilanne on eskaloitunut siihen pisteeseen, että koko yhteiskuntarakenne olisi laitettava puhtaaksi. Liikaa byrokratiaa, liikaa tarpeettomia säädöksiä, liikaa pikkuvirkamiehiä joiden tehtävänä on siirtää paperia A kasasta B kasaan C ja lisätä siihen leima D. Tai sitten hyppyyttää työtöntä X luukulta 203 luukulle 457 josta sitten toisen toimiston kautta luukulle B42. Kansanedustajat vuodesta toiseen nostavat palkkojaan kysymättä asiasta työnantajaltaan: kansalta. Anekauppaan käytetään kasvavia summia piittaamatta valtionvelasta tilanteessa jossa alamäki vain jyrkkenee. Suomen tiestö on rapakunnossa, vaikka autoilua verotetaankin ihan mukavasti. Terveydenhuollosta ei enää viitsi edes puhua, se on surkeaa. Oppilaitoksia halutaan yhtiöittää ja säätiöittää vaikka on sanomattakin selvää että todellinen opetus kärsii tästä. Suomalaiselle ei ropoakaan irtoa, mutta laittomasti maahantulleille pakolaisille olisi löydyttävä loputtomat määrät rahaa. Ei näin.

Kun tähän ynnää vielä lisäksi Lissabonin sopimuksen aikanaan tuoman muutoksen - vallan lopullisen siirtymisen Brysseliin mahdollisimman kauas kansalaisesta - ei voi kuin todeta seuraavaa: Ihmisellä on kolmisen mahdollisuutta, jos tahtoo elämäänsä elää:

1. Hankkia sellainen varallisuus, ettei yhteiskunnasta tarvitse välittää. Valitettavasti Liliuksia ei Suomeen kauheasti mahdu.
2. Muuttaa jonnekin EU-alueen ulkopuolelle. EU:n sisäpuolella liikkuminen kun on turhaa, sillä asiat ovat kohta kaikkialla Euroopassa yhtä lailla päin helvettiä. Demokraattinen Eurooppa: Asioista äänestetään niin kauan kun tulos on "oikea" (Irlanti).
3. Nousta kapinaan. Ja tällä tarkoitan järjestäytynyttä aseistettua vallankaappausta. Hetki hetkeltä se piste lähestyy, kun kansan mitta tulee täyteen. Ja sen tapahtuessa en usko Suomen hallitukselta löytyvän bolshevikkihallituksen kaltaista voimaa tuhansien kapinoiden taltuttamiseen.

Tämän tekstin kannalta ykkös- ja kakkosvaihtoehdot ovat jokseenkin merkityksettömiä, vaikka kakkoskohtaa olen kyllä vakavissani miettinyt jo hetken aikaa. Kolmonen taas... Se kytee jo.

Matti Vanhasen hallitusten suorittama aggressiivinen monikulttuuristamis- ja eurooppalaistamispolitiikka on oikeastaan ihan käypäisesti verrattavissa siihen venäläistämispolitiikkaan, jonka ikonina oli kenraalikuvernööri Bobrikov. No, kansasta on jo sisu piiskattu niin tehokkaasti pois, etten oikeasti usko mistään nousevan uutta Eugen Schaumania ampumaan nykypolitiikan hieman epäsuotuisaan valoon joutunutta johtotähteä. Toisaalta, jos siitä neljä vuotta saisi kakkua ja istuisi kaksi ensikertalaisena, voisi se monelle olla kohta ihan käypäinen vaihtoehto.

Kansannousua ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut, eikä tulekaan tapahtumaan, ennen kuin jostain nousee uusi, selkeä ideologia, jonka suuntaan yhteiskuntaa pitäisi kehittää, tai kunnes hallituksemme sortopolitiikka syvenee liiaksi. Toistaiseksi olemme melko mukisematta luopuneet oikeuksistamme, ja noudattaneet mitä tahansa lakia, vaikka itseasiassa johtajillemme edes perustuslaki ei ole pyhä. Mutta mistä ideologia? Kommunismi on jo haudattu ja hyvä niin, muttei kasinokapitalismikaan toimi. Ihmiskasvoinen kapitalismi ja Helsingin kevät?

Vallankumous vaatii kolme asiaa: ideologian, vahvan ja karismaattisen johtajan, ja syvät pettyneiden ihmisten rivit, jotka ovat valmiita taistelemaan viimeiseen mieheen asti, sillä se on viimeinen toivo. Viimeksimainittu meillä olisi jo, enää puuttuisi ideologia ja johtaja. Sopii toivoa, että nouseva ideologia ei ole sellainen perinteinen saksalainen juttu, tai edes sen ihmeemmin mikään kommunismin muoto. Stalinismin rikokset ovat vieläkin hieman hämärän peitossa, mutta Leniniin ja Staliniin verrattuna Hitler oli aika enkeli.

Valta tulisi palauttaa kansalle, jolta se on riistetty kieroin puhein ja pintakultaisin teoin. Tämä tapahtuu joko järjestelmän muuttaessa itseään, tai kansan pyyhkiessä riistäjät tieltään. Nykymeininki ei käy.

Ero suomalaisen ja ranskalaisen välillä on siinä, että ranskalaisella on perinne, joka pistää sen kadulle marssimaan ja polttamaan autoja vähän pienemmästäkin. Päättäjät pidetään edes hieman varpaillaan, ja toisaalta hermot tulevat tuuletetuiksi. Suomalainen taas nielee paskaa loputtomiin, kunnes lopulta käy sille hermoille se loputon uloste, ja sitten lätisee.

Piffaisko joku lentolipun Australiaan? Voin mennä sinne odottelemaan, kunnes homma on hoidettu.

- MK

Koulukiusaus kasvattaa virkamiehen?

Onpa tässä pohdituttanut. Että mikä meitä, ja eritoten virkamiehiämme vaivaa. Kun katselee Suomen valtion harjoittamaa hallintapolitiikkaa kansalaisiinsa nähden, ei voi olla näkemättä sen taipuvaisuutta sanelemiseen ja kyykyttämiseen. Hyvänä esimerkkinä tämä uusin keksintö, nollatoleranssi liikenteen nopeusvalvonnassa. Kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva ymmärtää heti, että todellista parannusta liikenneturvallisuuteen ei saada, mutta tällä väitetään saavutettavan 13 miljoonan euron säästöt. Puhumattakaan arvioiduista 40 miljoonan euron sakkotuloista.

Puuttumatta vielä tällä kertaa enempää tuohon poliisiylijohdon ja virkamiesten aivopieruun/rahankeruuautomaattiin, aion tässä pohdiskella sekä virkamiesten yleistä olemusta että valtion tarkoitusta ja oikeutusta.

Virkamiesten päätöksiä ja toimintaa tarkastellessa nimittäin juolahtaa väkisinkin ihmisellä mieleen sellainen, että tännekö ne koulukiusatut ovat tulleet kostamaan? Juuri tällaiset "liikenneturvallisuutta parantavat" päätökset, muukin selkeästi valvontayhteiskuntaan viittaavat toimet, ihmisten hyppyyttäminen taloudellisen hädän edessä byrokraatilta toiselle... Tosiaan! Tännehän ovat päätyneet kaikki ne, joita yläasteella on potkittu päähän! Noissa hommissahan saa kostaa kokemansa vääryyden koko Suomen kansalle!

Siitä taas tullaan aasiakaan kestämättömän sillan yli siihen, mikä itseasiassa on valtion olemassaolon tarkoitus? Tilannehan on nyt se, että valtio kyykyttää kansalaisiaan, nyhtää heiltä rahaa vastineeksi siitä, että käsiimme jää yhä surkeammaksi rapistuva infra; terveydenhuolto, vanhustenhuolto, tiestö, koulutus - kaikki tuo on oikeastaan jo koko lailla irvikuva siitä, mitä alunperin on haettu. Sen sijaan eduskuntamme katsoo kerrasta toiseen olevansa oikeutettu parempaan palkkaan, alati kasvavaan anekauppaan (kehitysapu), jolla rahoitetaan Somalian sotaa ja Afganistaniin porttola tai kaksi. Kyse on valtion rahoista, tekevät niillä mitä haluavat. Eikä muuten ole! Ilman kansaa kun ei ole valtiota, ilman kansaa ei verotuloja. Valtio koostuu kansalaisista, ja valtion rahat ovat kansalaisten rahoja. Me maksamme koko lystin, mutta meiltä ei vaivauduta kysymään mielipidettämme oikeastaan mihinkään. Keskeneräisistä asioista ei saa puhua. Mistään ei saa puhua. Reichsführer tietää.

Kysyn vain, missä on tällaisen valtion oikeutus? Mikä saa meidät maksamaan kiusaajallemme vuodesta toiseen näinkin nurisematta? Miksemme vaadi - tai emme edes saisi vaatia - rahoillemme vastinetta? Olemmehan itseasiassa valtio-nimisen kokonaisuuden asiakkaita. Maksamme veroja, sakkoja, rapsuja ynnä televisiomaksuja saamistamme palveluista. Kaikesta päätellen palvelut ovat suunnatut BDSM-seksiin taipuvaisen pariskunnan alistuvalle osapuolelle.

Olisiko siis aika ryhtyä vaatimaan valtiolta tulosvastuuta! Eihän yritysmaailmassakaan tällainen peli toimisi! Tulos tai ulos, siinä pelin henki. Kyllähän vapaillakin markkinoilla paska myy, muttei yhtä hyvin kuin vastaavan hintainen parempi tuote. Valtiomarkkinoilla valitettavasti markkinat eivät ole tyystin vapaat, vaan tuotetta vaihtaessa pitää täytellä kaikenmaailman kansalaisuusanomuksia ynnä muita kivoja lomakkeita - taas kerran byrokraattien riemuksi. Asiakasta kustaan silmään hirveällä paineella, ja tämä vielä kiittää ja kumartaa, että onpa "jumalauta, lottovoitto syntyä Suomeen!". Tai oikeastaan yhtään mihinkään päin Euvostoliittoa sen ihmeemmin.

Ihminen ei oikeastaan tarvitsisi valtioita, mutta helpottavathan ne kummasti elämää. Mutta silti valtion asiakkaalla pitäisi olla hieman enemmän oikeutta määritellä tuotteen sisältöä. Tällä hetkellä taas homma toimii huumediilereiden otteilla. Suomessakin valtiolla on paitsi alkoholimonopoli, myös väkivallan monopoli.

Pahasti ovat asiat menneet persieelleen. Meidän kansalaisina pitäisi laatia valtiolle vaatimusmäärittely, jossa käydään läpi haluamamme ominaisuudet tuotteesta, jonka edustajistomme sitten suunnittelee ja toteuttaa. Maksamme siitä sitten edustajiston vaatiman summan. Ei niin, että meiltä vaaditaan tuhkatkin pesästä, jonka jälkeen käteen jää hatullinen paskaa. Ja se hatullinen on muuten sitten lounaasi, ja siitä pitäisi riittää koko kuukaudeksi.

Jotenkin huomaa, että politiikkaan päätyvät ne, joilla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä vapaassa maailmassa.

- MK

Selityksiä, selityksiä

Jostain merkillisestä syystä koen olevani velvoitettu pieneen selontekoon aloitustani seuranneesta pitkästä hiljaisuudesta. Yksityiselämän kiireiden lisäksi siihen on vaikuttanut niin suunnattomaksi paisunut poliittinen vitutus, ettei kirjoittamisesta olisi tullut mitään pannuni kiehuessa näppäimistölle. Lisäksi yritän välttää beetasalpaajien tarvetta näin nuorella iällä, ja jos joku on omiaan nostamaan verenpainetta, se on politiikan seuraaminen.

Lex Thors meni läpi, Lex Nokia meni läpi, sananvapaus on vaakalaudalla, valtakunnassa kaikki päin seiniä työmarkkinoita myöden; keksi tässä sitten syytä hymyillä. Kaiken muun kukkuraksi poliisi alkaa syksyllä kyttäämään ylinopeuksia ja varoittelemaan jo muutaman kilometritunnin ylityksistä kirjallisesti. Tai niin ainakin uhkaillaan. Liikenneturvallisuus varmasti paranee tällä tempauksella aivan päättömästi ja kaikki tulee taas olemaan hyvin.

Olen tässä parin viime viikon ajan yrittänyt käydä läpi päässäni, miten hallituksemme ja eduskuntamme on viime aikoina toiminut kansan eduksi. Siis miten päätöksenteossaan olisivat parantaneet kansalaisten oloja ja elämää. En ole keksinyt kuin taannoisen opintorahan ja asumislisän noston, ja elinkustannusten kohottua parin viime vuoden aikana nekin ovat jo monasti ulosmitatut. Keppiä onkin sitten tullut oikein urakalla. Kansantaloutta halutaan kuormittaa anekaupalla entistä avokätisemmin.

Tämä on mielestäni hassua siksi, että kyseessähän ovat meidän valitsemamme, meidän maksamamme kansanedustajat. Ei siis muiden kansojen edusmiehet, vaan meidän edustajamme. Tilanteessa, jossa meidän kansana pitäisi häikäilemättömästi pitää omista eduistamme huoli - eivät sitä nimittäin Ranskalaiset tai Italialaisetkaan tee - myymme vähänkin valtamme (Lissabonin sopimus l. EU:n perustuslaki) Brysseliin.

Päätelmäni ovat usein johtaneet siihen umpikujaan, etten enää tiedä, pitäisikö yrittää jotenkin vaikuttaa, vaiko luovuttaa, jättää uppoava laiva ja muuttaa jonnekin EU:n ulkopuolelle. Eri asia on sitten, että onko se ruoho sen vihreämpää sielläkään, mutta kohta on pakko yrittää.

Blogissaan Eija-Riitta Korhola pohtii syitä EU:n perustuslain hylkäämiselle Irlannissa. On hämmentävää huomata, että omassa EU-huumassaan tietyt ihmiset eivät todellakaan näe sitä vaihtoehtoa, että EU:n perustuslakia ei vain haluta! Kyllä minua ainakin huolestuttaa ihan todellisuudessa juuri se, että tuon sopimuksen myötä loputkin vallanrippeet joita meillä on, valuvat Brysseliin entistä kauemmas kansalaisesta. Irlannin farssi kertoo aika hyvin siitä, mitä demokratia todella tarkoittaa: ei mitään!

Pohdimme muuten ajatusleikkinä tuossa sellaista, että hankkisimme vaikkapa 50 000 nimeä adressiin, jossa pyydettäisiin USA:n presidenttiä Barack Obamaa tuomaan hieman demokratiaa tännekin, kun ei sitä meilläkään oikein ole, ja sitten lähettäisimme tuon adressin Valkoiseen Taloon. Päädyimme siihen lopputulokseen, että tokkopa tuo edes ylittäisi uutiskynnystä.

Neuvostoliitto pysyi kasassa pakkokeinojen - Tshekojen, NKVD:n, KGB:n, jne. - voimalla. Ja vodkan. Kannattaisi siis Suomessakin välittömästi laillistaa kannabis, tai ainakin sen kotikasvatus. Nimittäin pilvessä tätä kansaa ei ainakaan sitten vituttaisi niin paljoa, kun sitä poljetaan maahan, kastroidaan ja huorataan Eurooppaan.

Nallekarkit ja sananvapaus

"Tasan ei käy nallekarkit" on ainakin usein minun sukupolveni suusta kuultu lausahdus. Sehän on tietysti mukaelma eräästä paljon vanhemmasta sanonnasta. Joka on seurannut uutisia viime päivinä, on saanut todeta tämän saman vanhan tosiasian jälleen kerran, ja tällä kertaa se koskee - mitäs muutakaan - sananvapautta. Yleensäkin asiasta on kiistelty ja keskusteltu lähiaikoina useassakin yhteydessä, kun sananvapauden todellinen tila alkaa käymään ilmeiseksi: mitä pidämme ihmisoikeutena, mitä perustuslakiimme on kirjattu, ei olekaan niin ehdotonta kuin mitä olemme ymmärtäneet, ja mitä sana itsessään antaa ymmärtää.

Kyse on tietysti, taas kerran, Jussi Halla-Ahosta. Nyt kävi ilmeisesti niin, että Halla-Aholla ei ole vapautta esittää internetissä suhteellisen perusteltuja näkemyksiään maahanmuuttoasioista, mutta YLE saa kutsua tohtori Halla-Ahoa "rotutohtoriksi". No, perusteluthan ovat todella läpinäkyvät, tai ainakin minulle sana rotutohtori tuo mieleen erään kolmannessa valtakunnassa vaikuttaneen tohtori J. Mengelen, enkä varmaankaan ole aivan yksin mielleyhtymineni. Toki, sana rotutohtori voisi olla samanlainen ilmaisu, kuin esimerkiksi rotunainen tai rotukissa, joissa molemmissa tarkoitetaan poikkeuksellisen "laadukasta" yksilöä lajissaan, jolloin nimitys olisi kaikkea paitsi loukkaava. Niinpä niin. "Halla-aho on tohtori, ja hän on poliitikkona esittänyt voimakkaita mielipiteitä maahanmuutto- ja rotuasioissa.", siispä hänet voi mukavasti rinnastaa Mengeleen.

Tai sitten olenkin hyväuskoinen. Vedänkin siis samanlaisen kielikuvan: saksankielessä sana reich tarkoittaa valtiota, ja sana führer tarkoittaa johtajaa. Nämä voidaan mukavasti yhdistää, hieman kuten esimerkiksi sanassa geschäftsführer. Meillähän on esimerkiksi Matti Vanhanen, joka periaatteessa pääministerinämme on valtionjohtaja joten syyttäjän ja tutkinnanjohtajan perusteluilla on siis täysin luvallista kutsua häntä Reichsführer Matti Vanhaseksi. Noin.

"Miten Italian median tilanne eroaa muinaisesta Neuvostoliitosta, jossa myöskin kansakunnan johto oli median arvostelun ulkopuolella eivätkä viestinnän ammattilaiset saaneet tehdä työtään vapaasti?", kysyy Vesa Hack Uuden Suomen blogissaan koskien Berlusconin uusinta heittoa Suomesta. No, heittohan oli mauton, mutta tulipa vain mieleeni, että mitenkäs muka meidän tilanteemme eroaa entisen Neuvostoliiton tilanteesta? Keskeneräisistä asioista ei saisi puhua, maahanmuutosta ei saisi puhua, mistään muusta kuin poliitikkojen toilailuista ei saisi puhua, eikä oikeastaan niistäkään.

Halla-Ahosta on vain tulossa pilkka joka saattaa vielä kaatua valtaeliitin omaan nilkkaan. Hyvää vauhtia hänestä ollaan tehtailemassa sananvapauden marttyyriä, mediakritiikin Jeesusta, joka osoittaa meille kuinka päin helvettiä asiat todella ovatkaan. Tätä viittaa hän ei varmaankaan ole harteilleen pyytänyt, mutta risti taitaa jo odottaa.