Lindénin ja Lintilän YLE-maksuksi ristitty äpärälapsi on mukavasti kiehuttanut ihmisten tunteita jo jonkun aikaa. Joskin säälittävän moni pitää sitä ihan hyvänä ideana, ja hittoakos siinä, jos TV-lupamaksu hieman pienenee. Tässä on kuitenkin sellainen pikkuinen ongelma, että kaikki eivät ihan oikeasti sitä TV:tä omista.
Joskus parisen vuotta sitten päätin kieltäytyä TV:n roskatarjonnasta ja samalla luopua moisen aivopesuvälineen omistamisesta tykkänään. Ei vain huvittanut enää katsoa tosi-TV:tä edes vahingossa (krapulassa kauko-ohjaimen tavoitteleminen TV:n sulkemiseksi alkaa toisinaan vaikuttamaan liian raskaalta toimelta). Samalla olen säästynyt TV-lupamaksuilta, ja mielestäni ihan oikeutetusti. Kun en osta YLE:n palveluita, en myöskään maksa, niinhän se menee.
Nyt tätä kuraa ollaan kuitenkin pakkomyymässä minulle ja monelle muulle Suomen kansalaiselle mediamaksun nimellä. En edelleenkään käytä YLE:n palveluita missään muodossa. En internet-sivuja, en televisiota enkä radiota. Silti minun pitäisi maksaa 175 euroa vuodessa ihan vain siitä riemusta, että YLE on olemassa? Mikä tässä ajatusmaailmassa nyt oikein mättää?
Mutta tokihan asiaa voidaan laajentaa "mediamaksun" ulkopuolellekin: AKE:n mukaan Suomeen on rekisteröityinä 205 276 moottoripyörää. Kaikki eivät siis moottoripyöräile, eivätkä katso televisiota. Näinollen noiden moottoripyörien vakuutusmaksut voitaisiin jakaa kollektiiviseksi konepyörämaksuksi, jota jokainen kotitalous joutuisi vuosittain suorittamaan. Jos oletetaan keskimääräinen tuhannen euron vuosittainen vakuutusmaksu per pyörä, ja noin kaksi miljoonaa kuppikuntaa, tulisi vuotuiseksi maksuksi 102,64€ omistit moottoripyörän tahi et. Moniko hyväksyy tämän? Minulle ainakin sopisi.
Lintilän ehdotus ei oikeastaan eroa Italian mafian keräämistä "suojelusrahoista" oikeastaan mitenkään muuten, kuin että suojelusrahoja maksamattomilta saattaa hajota ikkuna tai polvilumpio. Lintilälle suojelusrahaa maksamattomista ei kukaan saa enää asuntoa Suomesta, sillä luottotiedot menevät. Kummallekaan maksulle et sen sijaan saa mitään todellista vastinetta.
Olisiko kuitenkin kansalaisten pakkorahastamisen sijaan aika miettiä YLE:n toiminnan mielekkyyttä? Sen olemassaoloahan on perusteltu esimerkiksi yleisen hälytystiedotusjärjestelmän tarpeella, mutta täyttyykö tämä tarve, ja eikö YLE:n kaltaisen paisuneen ja tarkoitustaan etsivän organisaation elättäminen kaikkine turhine kustannuksineen ole tuon nimissä aika perusteetonta? Uusintojen uusintojen näyttäminen taas ei kovin hyvin käy kulttuurin edistämisestä.
Mikä siis neuvoksi? Lintilän esitys vain tukee käsitystäni siitä, että mitä typerämpi ja kyykyttävämpi lakiesitys keksitään, sitä varmemmin se menee läpi hallituksen ja eduskunnan seulasta. Ja YLE-verohan menee, se on jo ihan tarpeeksi varmaa. En voi enää ymmärtää, kuinka edustajistollamme voi olla yhdenkään kansalaisen luottamusta takanaan.
maanantai 29. kesäkuuta 2009
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Nollatoleranssia, rajoituksia, simputtamista
Savon Sanomat kertoo jutussaan, kuinka lautakunnissa on herätty miettimään nopeusrajoittimia nopeisiin moottoripyöriin ja autoihin. Ei siinä, 271km/h yleisellä tiellä on melko kunnioitettava nopeus. Samassa poliisi kertoo tehokkaiden moottoripyörien aiheuttaneen paljon vakavia onnettomuuksia. Kaikella kunnioituksella, mutta tuokin kaveri taisi selvitä hauskanpidostaan kokolailla hengissä.
Sopii toki ajan henkeen, että samalla, kun Suomessa kuolee ihmisiä suunnattomia määriä vuosittain vitutukseen (kts. kuolemansyytilastot, tilastokeskus), vuonna 2007 995 itsemurhaa, kaikkea mahdollista kivaa ja ilman kemikaaleja tapahtuvaa omaehtoista mielenterveyden hoitoa aletaan vainoamaan. Samana vuonna maaliikenteen kuolemantapauksia oli 358 kpl. Motoristien turmia näistä on alle kymmenesosa. Jostain muistan lukeneeni että tuona vuonna kuoli poikkeuksellisen paljon, 30 henkilöä. Saatan toki muistaa väärin. Suhteutettuna motoristien määrän kasvuun ei suhteellista kasvua ollut havaittavissa, sillä tuolloin moottoripyöräilyn suosiossa oli vahvaa kasvua.
Mielestäni on ylipäätään ollut melko mielenkiintoista kuinka vähän kuolemantapauksia ja "lapasesta lähtemisiä" viimeaikoina on tapahtunut, sillä joukkoon on liittynyt lukuisia uusia harrastajia, ja aloittelupyörät ovat usein tehoiltaan olleet hieman muuta, kuin mitä olen pitänyt aloittelijalle sopivana. Silti jopa suhteellisen tehokkailla ja nopeilla 750-kuutioisilla aloitelleet tyttökuskit ovat selvinneet mainiosti ehjin nahoin. Tuon kokoisessa pyörässä voi olla reilusti yli sadan hevosvoiman verran tehoa, ja mihin tahansa autoon verraten melko kunnioitettava tehopainosuhde.
Voi toki olla keskimääräiselle autonkuljettajalle, jolla edes se 10-hevosvoimainen tojotajaris ei pysy lapasessa täyskaasukiihdytyksessä, joka siis tarkoittaa 0-100km/h kiihdytyksessä n. 13 sekuntin suoritusta, melko käsittämätöntä että kukaan voi ensinnäkään ajaa lujaa, tahi vaihtoehtoisesti kiihdyttää ajoneuvonsa nollasta sataan alle neljän sekunnin. Mutta motoristit eritoten ovat ajamisen harrastajia, ja ajotaidot ovat usein huomattavasti paremmalla tolalla kuin keskiarvoautoilijalla, johtuen siitä raa'asta tosiasiasta, että tangossa ei nukuta, näplätä navigaattoria, väsätä tekstaria ja vedetä spaddua yhtaikaa ajosuoritteen kanssa. Ajamista ylipäänsä harjoitellaan huomattavasti enemmän, ja ajokokemusta kertyy täysin eri tavalla kuin auton ratissa.
Myönnän kyllä, että viimeaikoina olen joutunut moottoripyöräillessä muutamaankin vaaratilanteeseen. Olen ajellut koko kevään melko aggressiivisesti. En tarkoita mitään älyttömiä ylinopeuksia ala-asteiden lähettyvillä, se nyt on pöhlöä, mutta en ehkä silti ole suosituimpia ihmisiä liikenteessä, vaikka pyrinkin ajamisellani olemaan haittaamatta muita. Kateus kun vaan käy kiiman edelle täällä aika usein, niin voin kuvitella aiheuttamaani närkästystä. Ja heti perään: yksikään noista vaaratilanteista ei ole itse aiheuttamani ajotavallani. Kolme kertaa on tänä vuonna meinannut auto ajaa päälleni risteyksessä. Ja joka kerran olen ollut etuajo-oikeutettu. Viimeksi alkuviikosta yksi Nissan-kuski kieltäytyi näkemästä keulastaan noin metrin päässä olevaa isoa mustaa estettä. Pari pitkää torvisooloa kyllä herätti kuskin. En saanut liikennevaloissa selvää, oliko ratissa mies vai nainen, sen verran syvälle kätensä taa kuski näköelimensä painoi, kun vihaisesti tuijottelin taakseni punaisissa. Itse olen näihin tilanteisiin niin tottunut, että osaan pitää pääni kylmänä. 16-vuotiaana aloittaneena olen saanut kokea, kun jo jokunen autoilija on ehtinyt olemaan näkemättä lähestyvää motoristia.
Jotkut keittiöpsykologit näkevät moottoripyöräilyn lähinnä naistenmetsästämiskeinona ja oman miehisyyden korostamisen keinona. Eivät ilmeisesti koskaan ole itse kokeilleet, ja hyvä niin, koska touhuun jää koukkuun. Moottoripyöräily on nimittäin ehkä parasta ei-kemiallista mielialalääkettä heti seksin jälkeen, ja huonokin prätkäreissu on parempaa kuin huono seksi. Muistan lukioajoiltani erään reissun, kun tarkoituksella yritin stressata tulevasta ruotsintentistä. Ei onnistunut. Toiset koittavat hukuttaa murheensa sumentamalla todellisuuden viinaan, toiset taas kokevat todellisuuden turboahdettuna ja tavallista kolmiulotteisempana moottoripyörän selästä. Kumpikin tapa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, mutta jälkimmäinen ei tuhoa maksaa, eikä aivoja. Parhaimmillaan ajaessa tietoisuus kytkeytyy suoraan tiehen, ja silloin tietää elävänsä.
Mutta tällainenhan täytyy toki kieltää, koska eihän tässä maassa kellään saa olla hauskaa. Tai kokemus täytyy ainakin laimentaa nollatoleransseilla ja nopeudenrajoittimilla. Kukaan ei ole tajunnut kysyä, ovatko nykyiset nopeusrajoitukset kääntyneet itseään vastaan tilanteessa, jossa kaluston taso on parantunut huomattavasti. Monissa paikoin on niin unettavat nopeusrajoitukset, etten ihmettelisi onnettomuuksien lisääntyneen ihan vain sen takia, että kuljettajat nukahtelevat rattiin. Varsinkin autolla ajaessa tuollainen uhkaa jo monin paikoin. Lisäksi tekniikan ollessa jo olemassa, voisi vaihtuvia nopeusrajoituksia laajentaa huomattavasti, ja lisätä ne käsittämään huomattavasti korkeammat rajoitukset esimerkiksi yöaikaan, jolloin on liikennettä vähemmän, kuin päiväsaikaan. Vauhtia ei aina tarvitse kasvattaa paljoa, jotta hereillä pysyisi paremmin. Miksi moottoriteillä on öisin nopeusrajoitukset?
Nopeushan ei tapa. Muuten kaikki lentomatkustajat olisivat lähtökohtaisesti kuolleita. Olisin itsekin kuollut. Nopeusero tappaa. Alinopeudet esimerkiksi kiihdytyskaistoilla ovat aiheuttaneet enemmän vaaratilanteita ajourani aikana, kuin lievät ylinopeudet ohituskaistoilla. Huomattavasti enemmän... Näihin ei silti puututa, koska liikenneturhan näkemys tuntuu olevan, että nollanopeus on paras, koska kukaan ei silloin kuole kuin vitutukseen.
Sekä nollatoleranssi, että nyt ehdotetut nopeudenrajoittimet ovat looginen jatkumo tässä taistelussa, jossa tutkimustuloksetkin ovat aina tilatunlaisia. Olen lukenut liikenneturvan tutkimuksen nollatoleranssista, ja sen tieteellinen arvo on täysi nolla. Tutkimuksessa ei voida todistaa mitään, mutta johtopäätöksiä vedetään silti aika pitkälle. No, sakkotulothan se todellinen nollatoleranssin syy on. Tutkimuksessa todetaankin, että säästöjä tulisi laskennallisesti vuositasolla 13 miljoonaa euroa, ja sakkotuloja 40 miljoonaa euroa. Tuosta voidaan kokolailla arvioida nollatoleranssin todellinen syy: verotus, ei liikenteen turvallisuuden parantaminen.
Nopeuden rajoittimissa on vielä yksi ongelma: kuka maksaa? En oikein usko, että valtio maksaa rajoittimet kaikkiin rajoitettaviin ajoneuvoihin. Enkä usko, että ne olisivat kovin edullisiakaan. Taas yksi piilovero YLE-maksun rinnalle, ai kun kiva. No, kai se on sitten ajettava kilvettömällä laitteella. Lisäksi, mitkä ajoneuvot olisi rajoitettava? Moottoripyöräni mitattu huippunopeus taisi olla 285km/h ja autoni 195km/h. En muuten takuuvarmasti laita kumpaankaan kahta tuhatta euroa maksavaa rajoitinta. Eipä ole opiskelijaraukalla edes varaa moiseen. Ja kuinka kauan tällaiset rajoittimet olisivat toiminnallisia? Tehtaiden "murtamattomat" rajoittimet yleensä murretaan noin vartissa. Rekoissa rajoittimet pysyvät murtamattomina vain siksi, että ajopiirtureiden tietoja tarkkaillaan, ja yritykselle asiasta kiinni jääminen ei ole kovin mukavaa.
Toivon mukaan koko pelleily tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa ja omaan typeryyteensä. Suuremmalti hyvää tehtäisiin liikenteen turvallisuudelle parantamalla liikenteen sujuvuutta valo-ohjausjärjestelmien järkeistämisellä, yms., kuin ihmisiä simputtamalla nykyisellä tavalla. Tätä ei vain haluta tehdä, koska se maksaisi rahaa, eikä näkyisi sakkotuloina. Pitkällä tähtäimellä tosin voisi käydä niin, että nyky-"tutkijat" joutuisivat muuttamaan käsityksiään ja liikenneturva paranisi vaikka liikenteen keskinopeus kasvaisi. Ruuhkissa tapahtuu paljon pikku peltikolareita, jotka kuitenkin johtuvat nimenomaan liikenteen takkuamisesta, eivätkä todellakaan nopeuksista, jotka ovat maksimissaankin 40km/h luokkaa. Tällainen todellisuus ei tietenkään päättäville kukkahatuille kelpaa, kyllä sen on johduttava nopeudesta.
Nollatoleranssin suhteen olen vannonut lähipiirilleni, ja vannon tässä seuraavaa: Mikäli menetän korttini useiden muutaman kilometritunnin ylitysten takia, vannon ajavani sitten kortitta. Siihen kohtaan nimittäin loppuu tämän miehen sinisilmäisyys. Järjettömiä rangaistuksia ja lakeja ei nimittäin tule hyväksyä, tai neuvostoliitto ja Orwellin dystopia ovat lähempänä kuin luulemmekaan, jos vain annamme joka kerta periksi.
Sopii toki ajan henkeen, että samalla, kun Suomessa kuolee ihmisiä suunnattomia määriä vuosittain vitutukseen (kts. kuolemansyytilastot, tilastokeskus), vuonna 2007 995 itsemurhaa, kaikkea mahdollista kivaa ja ilman kemikaaleja tapahtuvaa omaehtoista mielenterveyden hoitoa aletaan vainoamaan. Samana vuonna maaliikenteen kuolemantapauksia oli 358 kpl. Motoristien turmia näistä on alle kymmenesosa. Jostain muistan lukeneeni että tuona vuonna kuoli poikkeuksellisen paljon, 30 henkilöä. Saatan toki muistaa väärin. Suhteutettuna motoristien määrän kasvuun ei suhteellista kasvua ollut havaittavissa, sillä tuolloin moottoripyöräilyn suosiossa oli vahvaa kasvua.
Mielestäni on ylipäätään ollut melko mielenkiintoista kuinka vähän kuolemantapauksia ja "lapasesta lähtemisiä" viimeaikoina on tapahtunut, sillä joukkoon on liittynyt lukuisia uusia harrastajia, ja aloittelupyörät ovat usein tehoiltaan olleet hieman muuta, kuin mitä olen pitänyt aloittelijalle sopivana. Silti jopa suhteellisen tehokkailla ja nopeilla 750-kuutioisilla aloitelleet tyttökuskit ovat selvinneet mainiosti ehjin nahoin. Tuon kokoisessa pyörässä voi olla reilusti yli sadan hevosvoiman verran tehoa, ja mihin tahansa autoon verraten melko kunnioitettava tehopainosuhde.
Voi toki olla keskimääräiselle autonkuljettajalle, jolla edes se 10-hevosvoimainen tojotajaris ei pysy lapasessa täyskaasukiihdytyksessä, joka siis tarkoittaa 0-100km/h kiihdytyksessä n. 13 sekuntin suoritusta, melko käsittämätöntä että kukaan voi ensinnäkään ajaa lujaa, tahi vaihtoehtoisesti kiihdyttää ajoneuvonsa nollasta sataan alle neljän sekunnin. Mutta motoristit eritoten ovat ajamisen harrastajia, ja ajotaidot ovat usein huomattavasti paremmalla tolalla kuin keskiarvoautoilijalla, johtuen siitä raa'asta tosiasiasta, että tangossa ei nukuta, näplätä navigaattoria, väsätä tekstaria ja vedetä spaddua yhtaikaa ajosuoritteen kanssa. Ajamista ylipäänsä harjoitellaan huomattavasti enemmän, ja ajokokemusta kertyy täysin eri tavalla kuin auton ratissa.
Myönnän kyllä, että viimeaikoina olen joutunut moottoripyöräillessä muutamaankin vaaratilanteeseen. Olen ajellut koko kevään melko aggressiivisesti. En tarkoita mitään älyttömiä ylinopeuksia ala-asteiden lähettyvillä, se nyt on pöhlöä, mutta en ehkä silti ole suosituimpia ihmisiä liikenteessä, vaikka pyrinkin ajamisellani olemaan haittaamatta muita. Kateus kun vaan käy kiiman edelle täällä aika usein, niin voin kuvitella aiheuttamaani närkästystä. Ja heti perään: yksikään noista vaaratilanteista ei ole itse aiheuttamani ajotavallani. Kolme kertaa on tänä vuonna meinannut auto ajaa päälleni risteyksessä. Ja joka kerran olen ollut etuajo-oikeutettu. Viimeksi alkuviikosta yksi Nissan-kuski kieltäytyi näkemästä keulastaan noin metrin päässä olevaa isoa mustaa estettä. Pari pitkää torvisooloa kyllä herätti kuskin. En saanut liikennevaloissa selvää, oliko ratissa mies vai nainen, sen verran syvälle kätensä taa kuski näköelimensä painoi, kun vihaisesti tuijottelin taakseni punaisissa. Itse olen näihin tilanteisiin niin tottunut, että osaan pitää pääni kylmänä. 16-vuotiaana aloittaneena olen saanut kokea, kun jo jokunen autoilija on ehtinyt olemaan näkemättä lähestyvää motoristia.
Jotkut keittiöpsykologit näkevät moottoripyöräilyn lähinnä naistenmetsästämiskeinona ja oman miehisyyden korostamisen keinona. Eivät ilmeisesti koskaan ole itse kokeilleet, ja hyvä niin, koska touhuun jää koukkuun. Moottoripyöräily on nimittäin ehkä parasta ei-kemiallista mielialalääkettä heti seksin jälkeen, ja huonokin prätkäreissu on parempaa kuin huono seksi. Muistan lukioajoiltani erään reissun, kun tarkoituksella yritin stressata tulevasta ruotsintentistä. Ei onnistunut. Toiset koittavat hukuttaa murheensa sumentamalla todellisuuden viinaan, toiset taas kokevat todellisuuden turboahdettuna ja tavallista kolmiulotteisempana moottoripyörän selästä. Kumpikin tapa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, mutta jälkimmäinen ei tuhoa maksaa, eikä aivoja. Parhaimmillaan ajaessa tietoisuus kytkeytyy suoraan tiehen, ja silloin tietää elävänsä.
Mutta tällainenhan täytyy toki kieltää, koska eihän tässä maassa kellään saa olla hauskaa. Tai kokemus täytyy ainakin laimentaa nollatoleransseilla ja nopeudenrajoittimilla. Kukaan ei ole tajunnut kysyä, ovatko nykyiset nopeusrajoitukset kääntyneet itseään vastaan tilanteessa, jossa kaluston taso on parantunut huomattavasti. Monissa paikoin on niin unettavat nopeusrajoitukset, etten ihmettelisi onnettomuuksien lisääntyneen ihan vain sen takia, että kuljettajat nukahtelevat rattiin. Varsinkin autolla ajaessa tuollainen uhkaa jo monin paikoin. Lisäksi tekniikan ollessa jo olemassa, voisi vaihtuvia nopeusrajoituksia laajentaa huomattavasti, ja lisätä ne käsittämään huomattavasti korkeammat rajoitukset esimerkiksi yöaikaan, jolloin on liikennettä vähemmän, kuin päiväsaikaan. Vauhtia ei aina tarvitse kasvattaa paljoa, jotta hereillä pysyisi paremmin. Miksi moottoriteillä on öisin nopeusrajoitukset?
Nopeushan ei tapa. Muuten kaikki lentomatkustajat olisivat lähtökohtaisesti kuolleita. Olisin itsekin kuollut. Nopeusero tappaa. Alinopeudet esimerkiksi kiihdytyskaistoilla ovat aiheuttaneet enemmän vaaratilanteita ajourani aikana, kuin lievät ylinopeudet ohituskaistoilla. Huomattavasti enemmän... Näihin ei silti puututa, koska liikenneturhan näkemys tuntuu olevan, että nollanopeus on paras, koska kukaan ei silloin kuole kuin vitutukseen.
Sekä nollatoleranssi, että nyt ehdotetut nopeudenrajoittimet ovat looginen jatkumo tässä taistelussa, jossa tutkimustuloksetkin ovat aina tilatunlaisia. Olen lukenut liikenneturvan tutkimuksen nollatoleranssista, ja sen tieteellinen arvo on täysi nolla. Tutkimuksessa ei voida todistaa mitään, mutta johtopäätöksiä vedetään silti aika pitkälle. No, sakkotulothan se todellinen nollatoleranssin syy on. Tutkimuksessa todetaankin, että säästöjä tulisi laskennallisesti vuositasolla 13 miljoonaa euroa, ja sakkotuloja 40 miljoonaa euroa. Tuosta voidaan kokolailla arvioida nollatoleranssin todellinen syy: verotus, ei liikenteen turvallisuuden parantaminen.
Nopeuden rajoittimissa on vielä yksi ongelma: kuka maksaa? En oikein usko, että valtio maksaa rajoittimet kaikkiin rajoitettaviin ajoneuvoihin. Enkä usko, että ne olisivat kovin edullisiakaan. Taas yksi piilovero YLE-maksun rinnalle, ai kun kiva. No, kai se on sitten ajettava kilvettömällä laitteella. Lisäksi, mitkä ajoneuvot olisi rajoitettava? Moottoripyöräni mitattu huippunopeus taisi olla 285km/h ja autoni 195km/h. En muuten takuuvarmasti laita kumpaankaan kahta tuhatta euroa maksavaa rajoitinta. Eipä ole opiskelijaraukalla edes varaa moiseen. Ja kuinka kauan tällaiset rajoittimet olisivat toiminnallisia? Tehtaiden "murtamattomat" rajoittimet yleensä murretaan noin vartissa. Rekoissa rajoittimet pysyvät murtamattomina vain siksi, että ajopiirtureiden tietoja tarkkaillaan, ja yritykselle asiasta kiinni jääminen ei ole kovin mukavaa.
Toivon mukaan koko pelleily tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa ja omaan typeryyteensä. Suuremmalti hyvää tehtäisiin liikenteen turvallisuudelle parantamalla liikenteen sujuvuutta valo-ohjausjärjestelmien järkeistämisellä, yms., kuin ihmisiä simputtamalla nykyisellä tavalla. Tätä ei vain haluta tehdä, koska se maksaisi rahaa, eikä näkyisi sakkotuloina. Pitkällä tähtäimellä tosin voisi käydä niin, että nyky-"tutkijat" joutuisivat muuttamaan käsityksiään ja liikenneturva paranisi vaikka liikenteen keskinopeus kasvaisi. Ruuhkissa tapahtuu paljon pikku peltikolareita, jotka kuitenkin johtuvat nimenomaan liikenteen takkuamisesta, eivätkä todellakaan nopeuksista, jotka ovat maksimissaankin 40km/h luokkaa. Tällainen todellisuus ei tietenkään päättäville kukkahatuille kelpaa, kyllä sen on johduttava nopeudesta.
Nollatoleranssin suhteen olen vannonut lähipiirilleni, ja vannon tässä seuraavaa: Mikäli menetän korttini useiden muutaman kilometritunnin ylitysten takia, vannon ajavani sitten kortitta. Siihen kohtaan nimittäin loppuu tämän miehen sinisilmäisyys. Järjettömiä rangaistuksia ja lakeja ei nimittäin tule hyväksyä, tai neuvostoliitto ja Orwellin dystopia ovat lähempänä kuin luulemmekaan, jos vain annamme joka kerta periksi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)